Kuuban kriisi
Kuuba onnistui tekemään sopimuksen Neuvostoliiton kanssa: Neuvostoliitto osti Kuubalaista sokeria ja vastineeksi se sai rakentaa ohjustukikohdan lähelle Yhdysvaltoja. Tähän hyvä syy: Yhdysvalloilla oli Turkissa oma tukikohtansa ja sodan syttyessä Neuvostoliiton ohjusten kantama ei olisi riittänyt Euroopan mantereelta amerikkaan asti. Asevarustelu pysyi salassa siihen asti kunnes jatkuva meriliikenne Neuvostoliitosta Kuubaan alkoi epäilyttää, nämä kuitenkin laitettiin Kuuban teollistamisen piikkiin.
Yhdysvaltojen tiedustelulennot kuitenkin paljastivat jotain täysin muuta:
Yhdysvaltalaiset sotilasasiantuntijat suosittelivat välitöntä hyökkäystä Kuubaan, mutta maan presidentti John F. Kennedy tiesi ettei se jäisi ilman vastahyökkäystä ja koska pelissä oli ydinaseita hän päätti hieman uhkailla Neuvostoliittoa. Kolmas maailmansota oli tässä vaiheessa hyökkäämistä vaille todellinen. Molempien osapuolten joukot olivat käytännössä jo valmistautumassa sotaan.
Jännitteet kuitenkin hälvenivät kun Yhdysvaltain presidentti Kennedy suostui Nikita Hruštšovin (kuvassa vasemmalla) kirjeen asettamiin vaatimuksiin, jossa vaaditaan Yhdysvaltoja jättämään hyökkäämättä Kuubaan ja poistamaan Turkkiin sijoitetut ydinaseet, jotka olivat tosin muutenkin vanhentuneet. Vastineeksi Neuvostoliitto lupasi poistaa ydinaseet Kuuban alueelta. Molemminpuolinen sopimus merkitsi sodan uhkan päättymistä. Maiden johtajien välille avattiin vielä varmuuden vuoksi kuuma linja, eli suora puhelinyhteys.