Monipuolisten oppimisympäristöjen kurssilla oli Tampereella kaksi vierailukohdetta. Aamupäivällä kävimme tutustumassa Tredun Hepolamminkadun kampuksen oppimisympäristöihin ja iltapäivällä ohjelmassa oli Työväenmuseo Werstas.
Tredu, Hepolamminkatu
Alkuun osaamisalajohtaja Merja Hakkarainen esitteli meille Tredua, joka on perustettu 2013 TAOn ja Pirkkon yhdistyessä. Tredu on Suomen toiseksi suurin ammatillinen kouluttaja ja siihen kuuluu 13 kampusta eri puolilla Pirkanmaata. Henkilökuntaa on noin 1100. Opiskelijoista 60 % on nuorisoa ja loput aikuisia. Kaksoistutkinnon suorittaa opiskelijoista alle 10 %. Tredu tarjoaa runsaasti harjoittelupaikkoja ammatillisille opettajille ja useimmiten koulutuspäällikkö on oikea henkilö, johon ottaa yhteyttä. Voit myös olla yhteydessä suoraan vierailulla tapaamiisi henkilöihin. Heidän nimilistaus löytyy Moodlesta.
Tredussa meitä opasti erityisopettaja Saija Mäki-Komsi ja kampuskoordinaattori Jussi Palovaara. Ensin kävimme Treenaamossa, mikä on avoin oppimisympäristö. Sinne voi mennä tekemään erilaisia tehtäviä ja saada ohjausta. Sieltä saa vahvistusta niille taidoille, mitä ei vielä hallitse kovin hyvin. Esimerkiksi jos tarvitsee apua matematiikassa tai muissa yto-aineissa, niin sieltä saa apua tai voi jopa varata ihan henkilökohtaisen ajan erityisopettajalle. Opiskelijat hakeutuvat Treenaamoon pääosin vapaaehtoisesti, ja toisinaan myös opettajan kehotteesta. Joskus opettaja saattaa lähettää sinne yksittäisiä opiskelijoita, jos oppitunnilla on kovin rauhatonta.
Kohtaamossa tapasimme opiskelijahuoltoryhmän edustajan Sini Salmisen, joka toimii kuraattorina mm. tieto- ja viestintätekniikan alalla. Kohtaamosta saa apua eri elämäntilanteisiin ja voit jutella aikuisen kanssa. Se on samalla opiskelijoiden rento kohtaamispaikka, missä oli vierailumme aikana käynnissä opiskelijakunnan hallituksen kokous. Kohtaamo järjestää myös erilaisia tempauksia, joissa vierailee eri tahoja kertomassa palveluistaan.
Logistiikka alalla meitä tultiin jo ulko-ovelle vastaan ja tarjottiin harjoittelupaikkoja. Heillä on harjoittelupaikkoja myös sellaisille opettajaopiskelijoille, jotka eivät ole tekniikan aloilta. Kiinnostus pedagogiikkaan siis riittää. Tämä mahdollisuus nähdä muuta kuin sitä ikiomaa alaa kannattaa hyödyntää! Logistiikka-ala on siitä poikkeuksellinen, että siellä on työssäoppimista joka vuosi: jo 10 viikkoa ensimmäisenä vuonna. Alussa se tarjoaa pitkälti yleistä työelämäosaamista ja esimerkiksi työskentely kaupassa on monelle opiskelijalle ensimmäinen kokemus työelämästä. Opiskelijathan tulevat logistiikkapuolelle usein 16-vuotiaana, jolloin heillä ei vielä ole edes henkilöauton ajokorttia.
Pintakäsittelypuolen erikoisuutena on, että siellä ovat yhtä aikaa työsalissa käynnissä kaikki tutkinnon osat, myös aikuiskoulutuksen puoli. Opettajat ja ohjaajat ovat paljon henkilökohtaisesti opiskelijoiden tukena, opastajina ja opettajina. Pintakäsittely on hyvin työvaltainen ala ja teoriaa on ensimmäisenä vuonna ehkä 5 %. Sekin tapahtuu yleensä niin, että ensiksi kokeillaan jotain ja sitten opiskellaan asia teoriassa. Alalla ei ole samalla tavalla työelämänjaksoja kuin monilla muilla aloilla, vaan tapana on, että siinä vaiheessa, kun perustaidot ovat hallussa, mennään työelämään. Monelle ensimmäinen työpaikka on maalikauppa. Näytöt ovat niin vaativia, että edes kokeneet kaverit työelämästä eivät pääse niistä puhtaasti läpi.
Työväenmuso Werstas
Työväenmuseo Werstaalla meidät otti vastaan museolehtori Hanna Yli-Hinkkala. Saimme alkuun kuulla erinomaisen esityksen museoista oppimisen ympäristöinä (diaesitys löytyy Moodlesta). Lisäksi puhuimme vähän ammattiin opiskelusta ja sen historiasta sekä museoiden keinoista vahvistaa ammatillista identiteettiä. Alle puolet ryhmästä malttoi mennä kahvitauolle, kun oli mielenkiintoisempaa tutustua museon kapsekkeihin eli lainattaviin pienoisnäyttelyihin, minkä avulla museo voi vierailla esimerkiksi oppilaitoksissa ja hoitokodeissa. Werstaalla käy paljon oppijoita yläkouluista, lukioista ja ammatilliselta puolelta erityisesti yto-kurssien yhteydessä.
Toisinaan opettajat tulevat Werstaalle itsenäisesti oppijoiden kanssa. Tarjolla on näyttelyiden ohella mm. opastettuja kierroksia, käsillä tekemistä, draamaa ja keskusteluita. Kasvatusfilosofi John Deweyn ajattelun mukaisesti ihminen oppii tekemällä ja yhdistämällä opittua aikaisemmin koettuu. Opetuksessa voi hyödyntää myös Finna-luokkahuoneen materiaaleja opettajille. Näitä digitaalisia materiaaleja tuottavat museoiden ohella mm. kirjastot ja arkistot. Finnasta löytyy runsaasti myös vapaasti käytettäviä kuvia.
Werstalla on kaksi erityisesti ammatilliselle puolelle sopivaa ohjattua kierrosta. Toinen kertoo työelämän muutoksesta. Siihen liittyy alla oleva kuva elintasoseinästä. Siitä näkee, miten elintaso on Suomessa noussut. Monille maahanmuuttajille voi olla hyvä nähdä, että ei Suomi ole elänyt yltäkylläisyydessä, vaan se on meille vielä varsin uutta. Toisaalta esimerkiksi vanhustyössä on hyvä ymmärtää, millainen lapsuus monella hoivakodin asukkaalla on ollut.
Kuvan taustalla on sininen viiva, joka perustuu eri alojen teollisuustyöntekijöiden palkkatietoihin ja vuodesta 1979 alkaen ansiotasoindeksiin. Summat on muunnettu rahanarvon kertoimilla vertailukelpoisiksi, kertoi Yli-Hinkkala. Viivaa on päivitetty vuoteen 2020 asti. Siihen asti suunta oli jatkuvasti nouseva. Vuodesta 2022 ansiotasoindeksi on laskenut.
Sosiaali ja terveysalalle on tarjolla kierros kulkutaudeista elintasosairauksiin. Museossa on esimerkiksi ns. sotahuone. Siellä opimme, miten osa sotilaista sai huumeita, joiden varassa esimerkiksi kaukopartiomiehet jaksoivat hiihtää valtavan pitkiä matkoja. Sota-aikaan osattiin korjata nyrjähtänyt nilkka, mutta nyrjähtäneen mielen kanssa oltiin kovin osaamattomia. Moni ratkoi ongelmiaa juomalla. Alkoholismia on Suomessa yritetty eri vuosikymmeninä ratkoa kovin eri tavoin: ei auttanut kieltolaki eikä keskioluen vapauttaminen. Opiskelijaryhmien kanssa on antoisaa katsoa menneisyyden erilaisia ratkaisuja ja pysähtyä pohtimaan, missä me tällä hetkellä olemme. Tämä tuo historiallista ymmärrystä.
Werstaalla on esillä paljon yleiseen työelämäosaamiseen liittyvää historiaa. Kun opiskelijoiden kanssa puhutaan työttömyydestä, voidaan lähteä nälkävuosista. Tuolloin piti tehdä ns. hätäaputöitä työttömyyskorvausta vastaan. Tällaisia töitä oli esimerkiksi soiden ojittaminen ja rautateiden rakentaminen.
Miten tämä verkkojulkaisu on tehty?
Tein tämän maksuttomalla Adobe Express -sovelluksella (toki maksullinenkin on saatavissa). Se on monipuolinen sovellus, tässä käytin verkkosivu-nimistö toimintoa. Kuvat ovat vierailupäivältä ja tekstin sanelin tuoreeltaan muistiinpanojeni pohjalta Wordiin ja sieltä kopioin tänne ja sitten vähän vielä muokkasin. Ohjeet ja lisää esimerkkejä löydät Matleenan blogin ohjesivun listauksesta.