Pariisissa järjestettävät vuoden 2024 kesäolympialaiset lähestyvät kovaa vauhtia. Urheilujuhlan tuntu on jo aistittavissa Euroopassa, sillä perinteikästä urheilukilpailua symboloiva olympiatuli sytytettiin 16. huhtikuuta Olympian kylässä, josta se jatkoi matkaansa Ateenaan. Parhaillaan olympiasoihtu halkoo välimerta 1800-luvulla valmistuneen Belem-purjelaivan kyydissä.
Soihdun on määrä rantautua Marseilleen 8. toukokuuta, jonka jälkeen siinä palava tuli kulkee Ranskan halki vielä 80 päivää. Tuona aikana se matkaa satojen kaupunkien läpi 12 000 kilometriä 10 000 eri soihdunkantajan käsien välityksellä.
Propagandavälineestä rauhan symboliksi
Kreikkalaisessa mytologiassa titaani Prometheus varasti tulen Zeukselta ja antoi sen ihmisille. Kreikkalaiset juhlivat tulen siirtymistä järjestämällä viestikilpailuja, joissa urheilijat ojensivat palavaa soihtua toisilleen. Tapa oli yleinen paikallisissa kisoissa, mutta antiikin olympialaisissa ei järjestetty soihtuviestiä, joka on muodostunut sittemmin merkittäväksi osaksi olympialaisia.
Olympian kylästä isäntäkaupunkiin kulkeutuvan soihtuviestin perinne sai alkunsa Berliinin kesäolympialaisista vuonna 1936. Soihtuviestin keksiminen ja soihdun kuljettaminen eri paikkoihin oli osa propagandaa, jolla haluttiin luoda kuva Saksasta vahvuuden ja yhtenäisyyden symbolina. Nykyään soihdunkanto symboloi rauhaa, ystävyyttä ja kansojen välistä yhteyttä. Isäntäkaupungissa soihdusta sytytetään tuli olympiapataan kisojen alkamisen merkiksi.
Oululainen soihdunkantajana
Päälajinaan aitajuoksua harjoittanut entinen yleisurheilija Anne Karvinen-Poutanen sai kunnian kantaa olympiasoihtua kohti Pekingin kesäolympialaisten kilpailupaikkaa vuonna 2008.
"Itselleni täysin tuntematon ihminen oli esittänyt minua tehtävään. Eräänä päivänä minulle vain soitettiin ja pyydettiin lähtemään soihdunkantajaksi. Vastasin heti, että totta kai", Karvinen-Poutanen muistelee.
Vasta sen jälkeen hän havahtui, ettei voi lähteä Kiinaan kysymättä lupaa lääkäriltään. Karvinen-Poutanen oli lopettanut varsinaisen urheilu-uransa vuonna 1987 terveysongelmien vuoksi ja teki päivittäin vatsakalvodialyysia.
Kuivasjärven Auran kasvatti ja seura-aktiivi osallistui vielä vuonna 1991 ja 1993 elinsiirtopotilaiden MM-kisoihin voittaen kuusi kultaa sekä kaksi hopeaa. Pääpaino oli kuitenkin nuorten yleisurheiluvalmennuksessa, jonka saralla aktiivisesta uurastamisesta häntä muistettiin valinnalla soihdunkantajaksi.
Lääkärin lupa ja tarvittavat järjestelyt hoituivat lopulta mutkattomasti. Tehtävään lupautumisen jälkeen Karvinen-Poutanen pohti olympialaisten alla laajasti puhuttaneita Kiinan ihmisoikeuksia, mutta teki mielestään oikealta tuntuvan päätöksen.
Edelleen valmennusuraansa jatkavan, moneen kertaan ansiokkaasta työstään palkitun Karvinen-Poutasen osuus soihtuviestistä sijaitsi parin tuhannen kilometrin päässä Pekingistä, Guangdongin maakunnan pääkaupungissa Kantonissa.
Pohjoismaalaiset soihdunkantajat majoittuivat samassa hotellissa, josta heidät kuljetettiin bussilla reittiosuuksilleen. Ennen juoksua heitä ohjeistettiin varomaan tien varsilla viestiä seuraavia sivullisia, jotka yrittäisivät koskea soihtuun. Jokaisella oli oma viestikapulansa, joka sytytettiin edellisen kantajan soihdusta ja sammutettiin lopuksi ohjeiden mukaisesti.
"Kyllä se jännitti. Olin dialyysihoidon takia heikossa kunnossa, ja vuoroni koittaessa huomasin, että joudun juoksemaan ylämäkeen. Mietin, etten varmasti jaksa juosta edes sitä reilun 200 metrin osuutta, vaikka olinkin harjoitellut Suomessa. Luojan kiitos tie lähti laskemaan huipun jälkeen ja sain juosta alamäkeen."
Tapahtumanjärjestäjät olivat oikeassa. Paikallisten juhlahumua ei hillinnyt se, että varsinaiseen kisakaupunkiin oli pitkä matka, ja olympiatuli jatkoi matkaansa Karvinen-Poutasen käsien kautta vielä kolmen kuukauden ajan.
"Ihmiset katujen varsilla olivat niin hysteerisiä, että turvamiehillä oli täysi työ pitää heidät aisoissa. Meteli oli hirveä ja ihmiset meinasivat käydä kimppuun, kun pysähdyin soihdun kanssa. He halusivat niin kovasti koskea siihen. Minulla oli helppoa liki 180 senttisenä. Nostin vain käteni ylös, niin ihmiset eivät yltäneet soihtuun", Karvinen-Poutanen naurahtaa.
Pohjoismaalaiset soihdunkantajat viipyivät yhteismatkallaan Kantonissa vain kolme yötä. Oululaisvalmentaja muistelee käyneensä lähinnä syömässä ja kertaalleen ostoskeskuksessa. Muuten aktiviteetit soihdunkannon lisäksi koostuivat lähinnä tehtävään nimitettyjen yhteistapahtumista. Yksin kaupungilla liikkumista ei turvallisuussyistä suositeltu, eikä soihdunkantajan roolista kertovaa korttia saanut missään nimessä pitää kaulassa kaduilla.
"Bussimatkalla soihdunkantoreitiltä pysähdyimme tauolle. Mennessäni vessaan vastaan tuli vanha kiinalaisnainen, joka alkoi nauramaan kippurassa minut nähtyään. Olin hänen silmissään niin pitkä, että muistutin jonkinlaista nähtävyyttä."
Karvinen-Poutanen saavutti neljä nuorten suomenmestaruutta sekä useita SM-hopeita päälajistaan aitajuoksusta. Mitaleja löytyy myös moniottelusta. Urheilu-uralta ja valmennusvuosilta saavutettujen palkintojen ohessa kaapin ylähyllyllä on paikka olympiasoihdulle, jota pitkän linjan urheiluaktiivi kantoi Kiinassa.
Tuli roihuaa vihreässä keuhkossa
Olympialaisten tulensytytysseremonia noudattaa perinnettä, jossa antiikin Kreikan papittarien asuihin pukeutuneet näyttelijät käyttävät parabolista peiliä ja auringonsäteitä soihdun sytyttämiseen. Jos heijastetun auringonsäteen käyttäminen ei onnistu pilvisen taivaan vuoksi, tuli siirretään soihtuun varaliekistä, joka on sytytetty edellisenä aurinkoisena päivänä.
Pata, jossa tuli roihuaa Pariisin olympialaisten ajan, sijoitetaan Jardin des Tuileries -puistoon. Järjestäjät suunnittelivat aikaisemmin olympiatulen paikaksi Eiffel-tornia, mutta se päätettiin muuttaa saavutettavuuden parantamiseksi.
Jardin des Tuileries, Pariisin vihreä keuhko, sijaitsee ihanteellisella paikalla kaupungin keskustassa Louvren ja Place de la Concorde -aukion välissä, jonka läheiset korotetut kulkuväylät tarjoavat etuoikeutetun näkymän liekille.
26. heinäkuuta käynnistyvien Pariisin olympialaisten päättäjäiset järjestetään 11. elokuuta, joten olympiatuli palaa yhteensä lähes neljä kuukautta. Padan ympärillä taataan turvallisuus ympäri vuorokauden. Vaikka sen sijainti on tiedossa, ovat viimeisen soihdunkantajan henkilöllisyys ja sytytystilaisuuden yksityiskohdat vielä tuntemattomia.
Katso myös video!
Teksti: Santeri Kujanpää & Emma Puttonen, Kuvitus: Hanna Meissner ja Tea Pajukanta Kuva: Anne Karvinen-Poutasen kotialbumi