Oululainen skeittiskene koetaan niin lämpimänä, hyvänä ja elinvoimaisena kuin myös hiukan jurona eikä tarpeeksi aktiivisena - riippuu, keneltä kysyy. Neljä oululaisnuorta kertovat omasta suhteestaan oululaiseen skeittiskeneen.
Oulua pienemmältä paikkakunnalta, Pudasjärveltä, kotoisin olevan Topias Pesälän, 20, näkökulmasta Oulun skeittiskene on elinvoimainen. Pesälä on skeitannut vaihtelevalla aktiivisuudella noin 14 vuotta.
Pesälän mielestä on hienoa, että Oulussa on niin paljon harrastajia ja hyvä meininki.
Skene, eng. scene: tietty sosiaalinen tilanne, yhteisöllisyys, ryhmä samanhenkisiä ihmisiä.
Pesälän mielestä skene ja skeittaajien tilanne on täällä hyvä, eikä hänellä tule mieleen mitään mitä voisi kaivata. Parasta täällä on yhteisö.
Antti Vikström, 20, on kotoisin Iinattijärveltä, joka on Pudasjärven syrjäkylä. Vikström kuvailee skeittikulttuurin olevan kotiseudullaan pientä. Vikstömin havaintojen mukaan Ouluun muuttaa Pohjois-Pohjanmaan pienemmiltä paikkakunnilta paljon skeittaavia nuoria, mikä synnyttää tänne eräänlaisen muuttajien yhteisön.
Salla Juntunen, 26, on skeitannut Oulussa yhden kesän. Ennen Oulua hän asui Jyväskylässä. Juntunen kokee Oulun skenen vähän suppeampana Jyväskylään verrattuna, sillä Jyväskylässä skene on vahvemmin näkyvillä. Siellä ihmiset järjestävät aktiivisesti tapahtumia ja kisoja.
Juntusen mukaan Jyväskylässä tutustui nopeasti muihin skeittaajiin. Toistaiseksi Oulussa on ollut vaikeampi päästä mukaan yhteisöön, kun hän ei vielä tunne ihmisiä. Juntunen kuitenkin muistuttaa, ettei ole skeitannut täällä kuin vasta vähän aikaa.
Oulussa parasta Juntusen mielestä ovat hyvät skeittiparkit, mutta skeittiskene itsessään kaipaisi avoimuutta.
Johanna Polojärvi, 24, on harrastanut skeittausta neljä vuotta. Hän on syntyjään oululainen. Innostus lajiin tuli lumilautailun kautta. Polojärven mukaan parasta on kun saa olla ulkona ja revitellä menemään sekä haastaa itseään. Polojärvestä on tosi koukuttavaa, kun saa onnistua ja epäonnistua vuoron perään.
Polojärven mielestä paras paikka skeitata Oulussa on Hollihaan parkki, mutta myös Telakan “mini” on hyvä, sillä siellä uskaltaa kokeilla uusia juttuja. Hän lisää, että nyt kun Lammassaaren ramppia muokattiin matalammaksi, on se lähestyttävämpi monen tasoisille skeittaajille.
Oulun skeittiskene on Polojärven mukaan pieni, mutta silti lämminhenkinen. Yhteisö voisi olla aktiivisempi, varsinkin naispuolisten skeittaajien osalta. Hänen mukaansa kuitenkin aina, kun menee parkille ja tapaa muita skeittaajia, tunnelma on hyvä.
Lisää uusia ja houkuttelevia tapahtumia kaivataan Ouluun
Johanna Polojärvi vieraili kesällä Helsingissä järjestetyssä Helride-tapahtumassa, jonka ohjelmistoon kuului naisten ja queer –ihmisten oma skeittisessio. Polojärven mukaan tapahtumassa oli tosi hyvä tunnelma, eikä meno ollut yhtään kilpailuhenkistä.
”Siellä vain fiilisteltiin ja kannustettiin muita. Katselin menoa innoissani”, Polojärvi kertoo.
Muiden skeittaavien naisten ja queer-ihmisten näkeminen oli Polojärvestä valtavan inspiroivaa. Polojärvestä olisi hienoa, jos saman inspiraation saisi hiukan lähemmäksi. Hänen mukaansa Ouluun voisi sopia jokin samanlainen matalan kynnyksen skeittitapahtuma.
Ettei tarvitsisi aina matkustaa Helsinkiin.
Kuvat, video ja teksti: Emma Puttonen