Väliaine-näyttelyn on kuratoinut kuvataiteilija ja luova tuottaja Aini Pihlajaniemi. Hän kertoo näyttelyn teemana olevan suojaamisen ja säilyttämisen rinnastaminen luopumiseen ja hävittämiseen.
Omassa teoksessaan hän rinnastaa niitä asettamalla teoksen toiselle puolelle muun muassa hiekkaa, kiviä ja ruuveja rakennuksesta sekä toiselle puolelle hän on asettanut vaatteista irti lähtenyttä nukkaa ja hiuksia.
“Tää on sellasta turhaa roskaa, mutta toisaalta kun sitä säilytetään, niin sieltä alkaa löytymään merkityksiä”, Pihlajaniemi kertoo.
Hän mainitsee keränneensä nukkaa kuivausrummusta vuosien ajan ajatellen sille löytyvän käyttötarkoitus tulevaisuudessa. Hiukset taas ovat hänen esikoislapsensa sekä hänen omiaan, joita hän on säilyttänyt
Alla olevalla videolla kuvataiteilija Ville Tanhuala kertoo omasta Väliaine-näyttelyyn tehdystä teoksestaan.
Apuraha ja yritysyhteistyö toteutumisen edellytyksenä.
Pihlajaniemi kertoo Väliaine-näyttelyn toteutuneen, kun hän oli saanut Oulun kaupungin valistustalorahaston apurahan purkutalotaidehankkeeseen. Sen jälkeen hän oli kutsunut taiteilijoita liittymään näyttelyyn sekä osa näyttelyyn liittyneistä taiteilijoista olivat ottaneet häneen itse yhteyttä.
Pihlajaniemi kehuu valistustalorahastoa hyväksi, sillä hän pystyi saamaan rahoituksen projektille jo suunnittelun alkuvaiheissa, kun taas useissa kulttuurin apurahastoissa apurahan saamiseksi edellytetään jo pitkälle vietyjä suunnitelmia ja tarkkoja aikatauluja. Pihlajaniemi kertoo myös saaneensa lisärahoitusta projektiin CreArt-hankkeelta.
Positiivisena asiana Pihlajaniemi näkee, että hän on voinut maksaa palkkiot ja teosmateriaalit kaikille näyttelyyn osallistuneille taiteilijoille rahoituksen ansiosta. “Kuvataiteilijan työssä useasti joutuu maksamaan itse kaikki tilavuokrasta lähtien”, Pihlajaniemi harmittelee.
Hän kuitenkin kertoo huomanneensa, että asiassa ollaan menossa parempaan suuntaan. Pihlajaniemi mainitsee museoviraston antamat avustukset hyvänä suuntamerkkinä. Museovirasto myöntää avustuksia ammatillisille museoille ja muille näyttelynjärjestäjille tueksi kuvataiteilijalle maksettavaan näyttelypalkkioon.
Tilaa hänelle oli tarjottu rakennusalan yrityksen Rakennustehon toimesta. Pihlajaniemi kertoo, että hänellä oli valmiiksi ollut yhteyksiä Rakennustehoon, ja he olivat olleet kiinnostuneita tukemaan paikallista kulttuuritoimintaa antamalla tilan ilmaiseksi Väliaine-näyttelyn käyttöön.
Nykyisen hallituksen tekemien kulttuurileikkauksien vuoksi Pihlajaniemi uskoo tulevaisuudessa taiteilijoiden ja yritysten välisen yhteistyön tulevan tärkeämmäksi. Hän myös toivoisi useampien yritysten lähtevän tukemaan taiteilijoiden toimintaa.
Pihlajaniemen mukaan tyhjien tilojen antaminen hyötykäyttöön on mielekkäämpää kuin pitää ne tyhjillään, sillä se estää lieveilmiöiden syntymistä, kuten tyhjissä rakennuksissa luvatonta oleskelua ja rakennuksiin kohdistuvaa ilkivaltaa.
Purkutalosta on katkaistu lämmitys ja juokseva vesi, jonka vuoksi teoksia tehdessä on joutunut pukemaan riittävästi vaatteita ja kaiken käytettävän veden kantamaan tilaan itse.
Purkutaide vetää myös uusia kävijöitä
Väliaine-näyttely sijaitsee entisessä Värisilmän tilassa, vuonna 1977 valmistuneessa Postipankin talossa. Pihlajaniemi kertoo rakennuksen historian Postipankin talona näkyvän erityisesti Anni Arffmanin näyttelyyn tekemässä teoksessa Pidä pieni tauko. Pihlajaniemen mukaan teoksen idea on lähtenyt halusta kuvata toimistotyöläisen arkea. “Tässä on loputon virta toimistotyöläiselle, joka saattaa kuitenkin lopulta päättyä kahvitauolle,” Pihlajaniemi naurahtaa.
Pihlajaniemi halusi Väliaine-näyttelystä erilaisen verrattuna muihin Suomessa aiemmin toteutettuihin purkutalotaidenäyttelyihin. Hänen mukaansa Väliaine-näyttely eroaa muista antamalla paljon tilaa teoksille galleriamaisesti eikä ahtaamalla teoksia kiinni toisiinsa kuten monissa muissa purkutalotaidenäyttelyissä. Pihlajaniemen mukaan Väliaine-näyttelyn tarkoitus on olla jotain perinteisen purkutalotaidenäyttelyn ja gallerian välillä.
Hän myös tietoisesti jätti joitain asioita keskeneräiseksi. “Täällä jossain saattaa näkyä vähän viimeistelemätöntä pintaa,” Pihlajaniemi kertoo naurahtaen ja osoittaa maalamattomiksi jääneitä seinän karmeja.
Pihlajaniemen mukaan purkutalo taidenäyttelypaikkana madaltaa kynnystä tutustua taiteeseen. Kävijöiden joukossa on ollut useita ensikertalaisia ja osa heistä on myös kertonut Pihlajaniemelle näyttelyn auttaneen heitä ymmärtämään, että taidenäyttelyistä voi saada jotain irti.
Pihlajaniemen lisäksi näyttelyyn osallistuneet taiteilijat ovat Anni Arffman, Mare & Matti Jatkola, Juuso Laatio, Jyrki Riekki, Andrzej Siek, Ville Tanhuala, Taru Visuri sekä työryhmä Sirpa Heikkinen, Riikka Kontio & Kari Koret.