Seppo Torvinen on työskennellyt Meltauksen sopimuspalokunnassa 11 vuotta. Sopimuspalokunta on vapaapalokunta, joka on tehnyt sopimuksen kaupungin kanssa, jonka seurauksena se on virallisesti osa pelastustoimen järjestelmää hälytystehtävissä. Kun ajatellaan tulipaloja tai puuhun jumiin jääneitä kissoja, mieleen tulee usein myös palokunta. Useimmat ihmiset saattavat jopa tietää, missä heidän oman kaupunkinsa palokuntien yksiköt ovat Moni ei kuitenkaan välttämättä tiedä, missä sijaitsevat vapaapalokuntien yksiköt eli VPK-yksiköt. Vapaapalokunta muodostuu vapaaehtoisista henkilöistä, jotka saavat seuraltaan koulutuksen ja varusteet. VPK:ssa työskentelevät osallistuvat useisiin tehtäviin rakennuspalosta liikenneonnettomuuksiin. VPK:n jäsenten ensimmäinen keino ei ole syöksyä palaavaan rakennukseen. Vaikka harrastuksessa tarjotaan kattava koulutus, jäsenet eivät ole kuitenkaan alan ammattilaisia. Kuitenkin, jos tilanne vaatii palavaan rakennukseen menemistä, osalla jäsenistä on siihen tarvittava savusukelluskoulutus.
Torvisen ylä- ja alamäet seuran toiminnan parissa
Torvinen aloitti Meltauksen vapaapalokunnassa ollessaan 55-vuotias ja sitä ennen hän työskenteli Suomen Punaisen ristin ensiaputehtävissä vapaaehtoisen. Lopulta kuitenkin hän päätti lopettaa Punaisella ristillä ja siirtyä Meltauksen VPK:hon. Torvisen mukaan matkustaminen Patokoskelta Rovaniemelle alkoi käydä liian kalliiksi ja Meltauksen VPK:ssa hän pystyi myös jatkamaan ensiaputehtävissä. Vuosien aikana Torvinen on ollut mukana useissa erilaisissa tehtävissä, esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa, metsäpaloissa, rakennuspaloissa ja ihmisten pelastus- ja etsintätehtävissä. Työn henkinen raskaus kävi selvästi ilmi, kun Torvinen toi esille sen, ettei tehtävillä ole aina onnellista loppua. “Olen käynyt ymmärtääkseni koko sen hälytyskirjon läpi ja nähnyt lähes kaiken, mitä ihmiselle voi käydä”, Torvinen toteaa. VPK-toimintaan kuuluu kuitenkin muutakin kuin tehtäviin osallistuminen. Torvinen esitteli heidän yhdistyksensä vuoden 2025 harjoitussuunnitelman, mikä oli ajanjaksoltaan elokuusta joulukuun loppuun. Suunnitelma sisältää esimerkiksi erinäisten kalusteiden tarkastuksia, suunnistusharjoituksia, käyttökoulutuksia, liikenneonnettomuusharjoituksia ja maastopelastusharjoituksia.
Torvinen kertoo, että sen myötä, kun Meltauksen VPK:sta tuli sopimuspalokunta, toiminta on käynyt yhä enemmän samankaltaisemmaksi kuin itse palokunnan toiminta. Heillä on käytössään hyvin samanlaiset varusteet paloautosta lähtien. Torvinen saa myös rahaa palkkiomuodossa, joka määräytyy harjoitus- sekä hälytystuntien mukaan. Tämän lisäksi hänelle kertyy myös lomarahaa. Hälytyksiä voi tulla ajasta riippumatta ja niistä tulee ilmoitus puhelimeen. Saatuaan ilmoituksen Torvinen arvioi, kykeneekö esimerkiksi töiden vuoksi lähtemään ja ehtiikö hän ajoissa paikalle päästäkseen mukaan. Torvinen kertoo, että huonoksi puoleksi VPK:ssa on noussut se, että ikää kertyessä esimerkiksi öisiin hälytyksiin lähteminen on vaikeutunut. Hyväksi puoleksi Torvinen nosti ryhmähengen. Heidän ryhmänsä on hitsautunut hyvin yhteen ja myös he, jotka joskus ottavat taukoa toiminnasta, pidetään kelkassa mukana. Torvisen mukaan hyvä ryhmähenki on vähentänyt pelkoa myös vakavimmissakin tehtävissä, sillä hyvässä ryhmässä virheet tai unohtumiset saadaan nopeasti korjattua. Kasvanut arvostus Meltauksen VPK:ta kohtaan on myös lämmittänyt Torvisen mieltä. (kuvan on ottanut Antti Leppänen)
Mitä on luvassa vuosien toiminnan jälkeen?
Henkilöille, jotka harkitsevat VPK:hon liittymistä, Torvinen kannusti lähtemään rohkeasti mukaan. Torvinen kertoo, että liittyessä VPK:hon jäsen opetetaan kattavasti siihen, miten varusteet toimivat, ja miten erilaisissa tehtävissä toimitaan. Tämän kaiken myötä jokainen tietää, mitä tulee tehdä tosipaikan tullen. Torvisen mukaan kynnys liittyä toimintaan on matala, ja VPK on avoin kaikille halukkaille. Hän nostaa myös esille moninaisuuden voiman. Erilaiset taidot, kuten ammattikoulutukset tuovat ryhmään tärkeitä taitoja. Esimerkiksi poronhoitajilla on hyvä metsän tuntemus, lääkärit ja sairaanhoitajat osaavat hoitaa loukkaantuneita ihmisiä ja talonrakentajat tuntevat eri rakennusten rakenteet. Torvinen on kuitenkin huolissaan yksikön tulevaisuudesta, koska suurin osa jäsenistä on nuorisoa. Jotka ovat siirtymässä työelämään eikä töitä valitettavasti ole Patokosken seudulla, jonka vuoksi jäsenet harvoin palaavat saatuaan töitä muualta. Myös yksikön tontin omistajan vaihtuminen ja sen seurauksena toiminnan tulevaisuuden epävarmuus huolestuttaa. Torvisen oma tämänhetkinen suunnitelma on jatkaa Meltauksen VPK:ssa siihen asti, että täyttää 70 vuotta, jolloin hänen pitäisi uusia C-ajokortti jatkaakseen VPK:ssa, mutta hän on päättänyt lopettaa omalta osaltaan siihen ja keskittyä elämässään muhin asioihin.
- Seppo Torvinen on 66-vuotias ja aloitti VPK-toiminnan 55-vuotiaana - Ennen VPK:ta toimi Suomen Punaisen ristin ensiaputehtävissä - asuu Patokoskella - on eläkeläinen, mutta tekee rakennustöitä omaehtoisesti - Torvisten veljeksistä nuorin - Kuuluu myös Namalikon Erä Ry - metsästysseuraan - Toimi VPK:ssa aluksi ensiavun tehtävissä, mutta siirtyi myöhemmin tekemään myös sammutus töitä
Kuvat: Aada Oinas, Antti Leppänen, Pexels