Lemmikki voi tulla kalliiksi, jos se sairastuu äkillisesti. Oikeilla hoidoilla ja varautumalla tulevaan omistaja voi kuitenkin tarjota myös kroonisesti sairaalle eläimelle arvokkaan loppuelämän.
Aikuisena otettu lemmikki voi tuoda mukanaan kalliin yllätyksen, jos kodinvaihtajalla on hoitamatta jäänyt krooninen sairaus. Sen sai huomata Oulussa asuva Sara Tuomalainen, jonka adoptoimalla amerikanakita Momolla paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta.
”Sillä oli kaikennäköisiä oireita. Näkyvin oire oli se, ettei sillä ollut hännässä karvoja. Se oli hyvin väsynyt ja oireili syömisen suhteen niin, että oli välillä ripulilla ja välillä kovalla. Sen elämä oli koko ajan hyvin hankalaa”, Tuomalainen muistelee muutaman vuoden takaisia tapahtumia, kun hän otti Momon näkemänsä internetilmoituksen pohjalta.
Myös vuosi sitten Rovaniemeltä Ouluun muuttanut Elle-Maari Kokkonen otti kodinvaihtajana aikuisen kissan, persialaisen Helmin. Kodista toiseen kiertänyt kissa kärsi monista vaivoista ja sairauksista, jotka vaativat pikaista hoitoa.
”Sen turkki oli takkuinen ja suoli tulehtunut. Kaikki hampaat paitsi yksi piti poistaa, toinen silmä puuttui, oli krooninen ripuli ja paha nivelrikko”, Kokkonen kuvailee.
Tiukentunut taloustilanne ja inflaatio ovat jättäneet jälkensä lemmikkien hoitoon, sillä eläinten pidosta on vuosien mittaan tullut kalliimpaa. Muun muassa Yle uutisoi viime joulukuussa, että eläinsuojeluyhdistyksille tuodaan aiempaa enemmän lemmikkejä, joiden hoitamiseen omistajilla ei ole enää varaa.
”Ukrainan sodan ja varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana vaikeaksi käynyt taloustilanne voi näkyä siinä, kuinka usein tai millaisissa tilanteissa eläimiä tuodaan hoitoon”, sanoo Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku.
Turun mukaan taloustilanteen kiristyminen voi ilmentyä myös siten, ettei lemmikkien vaivoja hoideta ennaltaehkäisevästi. Lopulta viivyttely voi johtaa pelättyä suurempaan laskuun, kun sairaus ei ole enää hoidettavissa pienillä toimenpiteillä.
Lemmikki tarvitsee säännöllistä hoitoa lain puitteissa
Kun Momon sairaus paljastui Tuomalaiselle, koiran eutanasia ei ollut hänelle ensisijainen ratkaisu. Vuosia eläinten kanssa toiminut Tuomalainen tunnisti Momon oireet ja tiesi, että kilpirauhasen vajaatoimintaa on helppoa hoitaa.
”Siihen riittää tyroksiini ja se, että löydetään riittävä lääkitys ja arvoja seurataan. Yleensä se sillä helpottaa.”
Tuomalaiselle oli selvää, että Momon täytyi saada hoitoa hinnasta riippumatta. Ilman Tuomalaisen nopeaa toimintaa Momo olisi eläinlääkärin arvion mukaan voinut kuolla sydänkohtaukseen parissa kuukaudessa.
”Meillä kävi hirveän hyvä tuuri, että Momo vastasi tosi hyvin lääkkeisiin. Meidän ei tarvinnut rampata eläinlääkärissä tekemässä kokeita”, Tuomalainen sanoo.
Nyt jo 9,5-vuotias Momo pärjää hyvin lääkityksellä ja viettää rauhallisia eläkepäiviä Tuomalaisen perheessä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi Momon on käytävä eläinlääkärillä verikokeissa vähintään kerran vuodessa, ja harmia aiheuttavat myös sairaudesta johtuvat vatsaongelmat.
”Käytännössä me elämme koko ajan sellaista vaihetta, että joko vatsa pelaa hyvin tai äärimmäisen huonosti. Me emme ole vielä löytäneet sellaista täysin optimiruokavaliota”, Tuomalainen sanoo.
Kokkosen omistaman Helmin krooninen sairaus vaatii myös säännöllistä hoitoa. Kun Kokkonen otti kissan, sitä hoidettiin rovaniemeläisellä eläinklinikalla. Oulussa kissa saa nivelvaivoihinsa eläinlääkärin antaman lääkepistoksen kerran kuukaudessa.
Aluksi Kokkosen lähipiiri hieman ihmetteli sitä, miksi hän alkoi hoitaa sairasta kissaa. Helmistä tuli kuitenkin pian perheenjäsen, joka sai toivuttuaan takaisin oikean luonteensa.
”Entinen omistaja sanoi, että Helmi on laiska sohvatyyny, mutta paljastui, että se oli vain kipeä. Nyt se on leikkisä ja iloinen”, Kokkonen kertoo.
Oikealla hoidolla kissat voivat olla pitkäikäisiä, mutta Kokkosen on tarkkailtava kissan vointia päivittäin.
”Jos kivut käyvät liian koviksi, minun pitää tehdä viimeinen palvelus, mutta uskon, että meillä on vielä monta vuotta yhdessä.”
Suomessa on määritelty lailla, miten sairaista eläimistä on huolehdittava. Laki eläinten hyvinvoinnista turvaa eläinten oikeudet, eikä eläimille saa sen mukaan aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Lemmikin kokeman kärsimyksen tunnistaminen ja hoito ei kuitenkaan ole aina yksiselitteistä.
”Eläimen kärsimys on hyvin monitahoista, eikä siinä ole vain yhtä suuretta, jota katsotaan”, Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku sanoo.
Eläimen terveyden ensisijainen tarkkailija on omistaja, mutta eläinlääkärin rooli korostuu, kun eläin tuodaan hoitoon. Turun mukaan koulutus ja kokemus auttavat eläinlääkäriä arvioimaan, viittaako jokin esimerkiksi eläimen käytöksessä siihen, että eläin kärsii.
”Jo siinä vaiheessa, kun eläin tulee omistajan kanssa aulasta tai kävelee eläinlääkärin huoneeseen, tehdään arviota siitä, miten eläin liikkuu tilassa. Yleisolemuksen arviointi on hyvin automatisoitua.”
Eläinlääkärin rooli korostuu myös silloin, kun mietitään lemmikin hoitojen kannattavuutta. Turun mukaan virkamiehenä toimiva kunnan eläinlääkäri tai virkaeläinlääkäri voi määrätä eläimelle toimenpiteitä tai päättää sen lopettamisesta, jos kärsimystä ei ole mahdollista lopettaa muilla keinoilla. Myös yksityisten eläinklinikoiden on noudatettava eläinten hyvinvointilakia, mutta eutanasiapäätöksen tekeminen nojaa tiukemmin yhteistyöhön asiakkaan ja eläinlääkärin välillä.
”Yhteisymmärrys on kaikkien kohdalla helpompi reitti varmistaa, että eläimen hyvinvointi turvataan ja ettei eläimen kärsimys pitkity”, Turku sanoo.
Vaikka hankala taloustilanne on tehnyt lemmikkien omistamisesta kalliimpaa, se ei ole Turun havaintojen mukaan vaikuttanut negatiivisesti eläinten hoitoon.
”Eläinten omistajat haluavat pitää eläimistään huolta. Kärsimyksen pitkittämistä tai huonoa hoitoa ei ole nähtävissä.”
Arki sairaan lemmikin kanssa vaatii varautumista tulevaan
Sara Tuomalainen ja Elle-Maari Kokkonen pitävät huolen siitä, että hoitoihin on tallessa rahaa, koska ymmärtävät vastuun lemmikkien hyvinvoinnista olevan heillä.
”Eläinten hoito maksaa, joten säästöjä tai tukiverkkoja tarvitaan. Jos ottaa eläimen, siitä täytyy huolehtia”, Kokkonen sanoo.
Vaikka kroonisesti sairaan lemmikin hoitokulut ovat yleensä säännöllisiä, Tuomalaisen ja Kokkosen on varauduttava myös yllättäviin menoihin. Kokkonen on kissan hankkimisen jälkeen jäänyt työttömäksi, mutta ei anna sen vaikuttaa Helmin hoitoon, vaikka lääkepistosten hinta on hiljattain noussut 45 eurosta 80 euroon.
”Tiesin riskit ja säästän omista menoistani, mutten Helmistä. Sillä on varalla oma säästötili, jos jotain sattuu.”
Puolisonsa kanssa asuvalla Tuomalaisella taloudellinen tilanne on vakaa, mutta hän välttelee esimerkiksi suurempia hankintoja silloin, kun Momon lääkkeitä on ostettava lisää tai tulossa on eläinlääkärikäyntejä. Yksi eläinlääkärikäynti voi kustantaa Tuomalaiselle kahdesta kolmeensataan euroa.
”Koira pitää hoitaa, jos sellaisen ottaa. Jos sillä on sairaus, se pitää hoitaa, eikä se sen ihmeellisemmältä tunnu”, Tuomalainen kertoo.
Myös Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku peräänkuuluttaa sitoutumaan lemmikkien hoitoihin.
”Aina pitää muistaa, että jos kroonisesti sairasta eläintä lähdetään hoitamaan, hoitoon pitää sitoutua. Hoitoa pitää seurata, jotta eläimen tilaa saadaan parhaiten hoidettua ja tarvittaessa muuttaa hoitoa niin, että se tukee eläintä koko matkan ajan.”
Tuomalaisen aikaisempi kokemus eläinten kasvattamisesta on auttanut pitämään eläinlääkärikulut kurissa, sillä hän osaa vaatia hoitoja täsmällisesti. Tuomalaisen mielestä eläinklinikoilla on nähtävissä, että testejä tehdään liian kevein perustein ja hoitoa pitkitetään tarpeettomasti.
”Minä en näe syytä tehdä hirveitä määriä testejä vain sen takia, että saadaan kauhea lasku aikaiseksi. Tutkitaan sitä, että se pysyy siinä optimikunnossa kuin tuon ikäisen koiran kuuluukin.”
Turku muistuttaa, että eläinlääkärikulujen nousun taustalla on myös hoitokeinojen kehittyminen. Vielä pari vuosikymmentä sitten eläimille ei tehty sellaisia toimenpiteitä, jotka
nykyään ovat mahdollisia. Kroonisten sairauksien hoidot ja testaukset hyödyttävät myös tutkimustyötä.
”Mitä enemmän pyritään hoitamaan, sitä enemmän opitaan lisää siitä, mitä voidaan hoitaa. Kroonisesti sairaiden eläinten hoito ole mitenkään väärin, eikä sekään, että sellaisessa tilanteessa päätyy eutanasiaan”, Turku sanoo.
Joskus eläinten elämää voi pitkittää tahattomasti. Etenkin ikääntyvien lemmikkien vaivat voivat kehittyä salakavalasti, jos niitä ei tarkkaile aktiivisesti arkielämän lomassa. Siksi Turku kehottaa myös muita tarkkailemaan lähipiirinsä lemmikkien kuntoa ja kertomaan omistajalle, jos arvelee lemmikin tarvitsevan hoitoa.
”Tuommoisissa tilanteissa se, että ottaa asian puheeksi, on tosi arvostettavaa. Sillä voi varmistaa, että eläinten hyvinvointi täyttyy, vaikka ei päädyttäisikään eläimen lopettamiseen. On parempi, että siitä pidetään huolta eikä anneta asian vain edetä.”
Turun mukaan pohjoiseurooppalaisessa kulttuurissa ymmärretään eutanasiankin olevan keino edesauttaa eläinten hyvinvointia, ja kynnys viimeisen päätöksen tekemiseen on Etelä-Eurooppaan verrattuna matala. Suomen Eläinlääkäriliiton havaintojen mukaan kiristynyt taloustilanne ei silti ole nostanut eutanasiapäätösten määrää.
Tuomalainen on jo hyväksynyt ajatuksen Momon eutanasiasta. Hän arvelee näyttäytyvänsä muiden lemmikinomistajien silmissä kylmältä, mutta hänen mielestään jokaisen pitäisi käsitellä lemmikin elämän päättymistä etukäteen, koska toisinaan lopetuksen hetki voi koittaa nopeasti.
”Minun mielestäni se pitäisi tehdä sellaisella ajatuksella, että teet kaverillesi viimeisen palveluksen. Sitä ei pidä myöskään odotuttaa hirveän pitkään. Se ei ole eläimen arvoista elämää, että sitä pidetään hengissä vain sen takia, että sinulla on paha mieli luopua siitä ja toinen kärsii”, Tuomalainen huomauttaa.
Myös Kokkonen on joutunut pohtimaan Helmin eutanasiaa. Hän tietää sen olevan jonain päivänä edessä, mutta ei ajattele asiaa mielellään.
”Se tulee varmasti olemaan hirveää. En halua vielä ajatella sitä, mutta järjen tasolla asia on käyty läpi. Lupasin Helmille, etten koskaan hylkää sitä”, Kokkonen sanoo.
Hyvällä onnella koirasta tai kissasta voi saada pitkäikäisen kumppanin, jonka elinoloja omistaja voi edistää hyvällä hoidolla.
”Ne ovat meidän parhaita kavereitamme, mutta niiden elämä ei kestä niin pitkään kuin meidän. Me voimme antaa niille parhaan elämän sen aikaa, kun se kestää. Se on minun mielestäni hyvä nyrkkisääntö, kun otat lemmikin”, Tuomalainen summaa.
Katso videolta, millaista on Momo-koiran ja Helmi-kissan elämä kroonisen sairauden kanssa.