Aurinkoinen keskiviikkoilta 10. syyskuuta Kempeleen Sarkkirannan tekonurmella. Jo parkkipaikalle saapuessa haistaa tutun hajun. Kentän puolivälissä näkyy joukkueen varustekassi, josta kantautuu pesemättömien liivien pistävä haju. Sanotaan, että jääkiekkoa pelanneet saattavat peliuran päättymisen jälkeen ikävöidä pukukopin hienhajua. Onko se jalkapalloilijoiden kohdalla tämä haju, märkä nurmi vai joka paikkaan kulkeutuvat tekonurmen kuminpalat, jota jäädään kaipaamaan, kun nappulakengät on ripustettu naulaan pysyvästi?
Nautiskelua ja naljailua Hetken kuluttua on alkamassa Vitosen pohjoisen A-lohkon ylemmän loppusarjan ottelu Ajax/Playboys vastaan Ruusut FC. Miesten Vitonen on jalkapallon seitsemänneksi korkein sarjataso Suomessa. Pinkkipaitainen Ruusut FC kasaantuu yhteen kentän laidalle. He käyvät läpi vielä nopeasti avauskokoonpanon. Pelaajat kuittailevat toisilleen maalimääristä ja heittävät ilmaan veikkauksia siitä, kuka osuu tolppien väliin tänään. Sanailu pelaajien kesken on leikkisää ja piikittelevää, mutta silti samaan aikaan lämmintä. Juuri ennen alkuvihellystä pelaajat asettuvat isoon rinkiin keskelle omaa kenttäpuoliskoa. Kapteeni Valtteri Impola rohkaisee pelaajia nauttimaan pelistä komeassa syyssäässä. Lopuksi joukkue huutaa yhteen ääneen ”Yksi, kaksi, RUUSUT!”
Vaihtopelaajat istahtavat penkille ja vetävät päälleen varustekassista liivejä. Hajua kommentoidaan toisille. Pelin aikana veljellinen piikittely jatkuu, kun vitsiä heitetään niin omille joukkuekavereille, vastustajille kuin tuomarillekin. Ottelu vaikuttaa etenevän hyvässä hengessä. Peli päättyy lopuksi vierasjoukkue Ruusut FC:n voittoon maalein 0–5. Tässä vaiheessa jäljellä on enää yksi ottelu sarjakärki Heinäpään Hanhia vastaan, jonka jälkeen koittaa odotettu joukkueen kauden päätös eli saunailta.
Seura saatiin aikaan kourallisesta pelaajia Ruusut FC on syksyllä 2024 perustettu jalkapallojoukkue, jonka pelaajat koostuvat eri-ikäisistä oululaisista miehistä. Nuorimman ja vanhimman pelaajan ikäero on 20 vuotta, mutta keski-ikä on noin 25. Pelaajilla on keskenään hyvin erilaiset taustat jalkapallosta, ja joukkue harjoittelee yhdessä kahdesti viikossa. Joukkueen toimintaa on rahoitettu pelaajilta kerättävillä kausimaksuilla sekä joukkueen oheistuotteiden myynnillä. Joukkue on teetättänyt myyntiin kannattajille esimerkiksi pelipaitoja, huppareita ja lippiksiä. Pelipaitoihin on saatu mukaan yhteistyökumppani, mutta kaikki muu on pelaajien itsensä rahoittamaa. Jani Keinänen, 29, ja Toni Keränen, 25, ovat seuran perustajajäseniä. Keinänen toimii virallisesti seuran puheenjohtajana ja Keränen on seuran varapuheenjohtaja. Työnkuvaan kuuluvat useat seuran pyörittämiseen liittyvät tehtävät, kuten sosiaalisen median ylläpitäminen yhdessä Tuomas Turusen kanssa. Keränen valokuvaa ja videokuvaa joukkueen somemateriaalit. Keinäsen, Turusen ja Keräsen lisäksi taustajoukoissa on toiminut alusta alkaen myös neljä muuta miestä. Osa heistä myös itse pelaa joukkueessa. ”Vastuu on jakautunut hyvin seitsemän miehen harteille”, Keränen toteaa. Seura perustettiin, kun tiedossa oli pieni porukka motivoituneita pelaajia. ”Ajateltiin silloin, että kourallinen pelaajia ei saa seuraa aikaiseksi, mutta me saadaan seura aikaan kourallisesta pelaajia”, Keinänen kertoo. Heidän mukaansa loput pelaajat saatiin kasaan yllättävänkin helposti. Jo ennestään toisilleen tuttuja pelaajia tuli mukaan toisesta oululaisjoukkueesta, Villan Pojista. Pelaajia on saatu mukaan jatkuvasti seuran kehittyessä ja myös avoimien harjoitusten kautta. ”Pelaajia rekrytoidessa meillä oli kolme teesiä: osaa pelata, tykkää maksaa maksuja ja on hyvä jätkä”, Keinänen sanoo. Päätösottelun lopputulos oli jännittävien vaiheiden jälkeen Ruusut FC:n hyväksi 3–2. Sarjataulukossa joukkue päätyi kolmannelle sijalle, eikä edennyt nousukarsintaotteluihin miesten Neloseen. Luvassa on enää joukkueen yhteinen saunailta ennen harjoituskauden alkua.
Pitsalaatikoita ja ystäviä On syyskuun 27. päivä. Neljännessä kerroksessa sijaitseva Rakennusmestariyhdistyksen saunatila on jo ovelta saapuessa lämmin ja tunnelma on tiivis. Pelaajat ovat kerääntyneet pitsan syöntiin ja astiastona toimivat kuljetuslaatikot. Taustalla pyörii Valioliigaottelu Crystal Palace–Liverpool. Lattialla on kylmälaatikoita, joista voi napata itselleen juotavaa.
Takahuoneen penkille istahtavat Topias Mesilaakso, 22, Ninos Al-Nazary, 25, ja Jussi Kyllönen, 25. Mesilaakso ja Al-Nazary ovat harrastaneet jalkapalloa seurajoukkueessa jo lapsesta alkaen. Kyllönen kertoo pelanneensa jalkapalloa koko ikänsä, mutta ensimmäisen seurajoukkuepelin hän pelasi vasta muutama viikko sitten, juuri Ruusut FC:n parissa. Mesilaakso siirtyi Ruusut FC:n riveihin usean muun pelaajan tavoin Villan Pojista. ”Ajateltiin, että halutaan pelata tällä porukalla yhdessä, mutta ehkä jossain toisessa seurassa”, hän täsmentää. Al-Nazary kuuli Ruusuista työpaikallaan, kun yksi perustajajäsenistä on hänen työkaverinsa. Hän kävi tutustumassa joukkueeseen treenien kautta ja koki menon heti niin hyväksi, ettei nähnyt muita vaihtoehtoja kuin lähteä joukkueeseen mukaan. Kyllönen lähti mukaan samaan tapaan työpaikalla käydyn keskustelun kautta. ”Yhtenä torstaina tuli puheeksi, että seuraavana päivänä olevaan peliin tarvittaisiin pelaajaa. Kysyin vain, että minne ja monelta”, hän kertoo.
Paras joukkue Mesilaakson mukaan Ruusut FC on joukkuehengen osalta paras joukkue, jossa hän on pelannut. Hänelle treenit ovat viikon kohokohta. Muut yhtyvät tähän. Seuraan on ollut helppo tulla ja vielä helpompi jäädä. ”Kaikilla on sama huumorintaju ja kaikki ovat hyviä pelaamaan. Eihän siinä voi muuta kuin tulla toimeen keskenään”, Kyllönen kertoo. Mesilaakson mukaan aikuisten miesten joukkueissa saatetaan käyttäytyä välillä todella lapsellisesti. Tätä ei ole kumminkaan tapahtunut Ruusuissa. ”Jos meillä on ollut jokin pieni konflikti, niin se on heti puhuttu läpi, ettei kellään ole jäänyt asiat kaivelemaan”, hän jatkaa. Al-Nazaryn mukaan tärkeintä yhteishengen kannalta on se, miten asioihin reagoidaan. Kaveria tsempataan hyvien ja huonojen suoritusten jälkeen.
Jalkapallosta elämän oppeja Jalkapallo on kolmikolle olennainen osa arkea. Puheista kuulee, että kyseessä on enemmän, kuin harrastus. ”Futis on ollut koko elämän ajan ykkösjuttu. Se tuo mulle elämänhalun”, Kyllönen sanoo. ”Jalkapallo on käytännössä mulle ihan kaikki. Töissä ollessa ei malta oottaa seuraavia treenejä tai pelipäivää”, Al-Nazary täsmentää. He kertovat, että jalkapallon kautta on oppinut havaitsemaan ja ymmärtämään muiden tunteita. ”On myös oppinut sen, että kaikilla on omat tavat toimia eri tilanteissa. Alkuun toisen toiminta voi vaikuttaa erikoiselta, mutta myöhemmin ymmärtää käytöksen syyt, kun on hieman paremmin tutustunut. Siksi nämä illanvietot ovat tärkeitä, koska treeneissä ei ole aikaa keskustella kuulumisista kunnolla”, Mesilaakso kertoo. Kaikki myös toteavat, että jalkapallon kautta on oppinut parhaiten sen, miten käsitellään pettymyksiä. ”Mää olen oppinut jalkapallon kautta itsehillintää”, Kyllönen toteaa. Tässä vaiheessa muut alkavat nauramaan. Ehkä tähän liittyy jokin tarina, joka jää nyt kertomatta. Saunailtojen merkitys joukkueelle on kiistaton. Illanvietoissa kerkeää kysyä, mitä joukkuekaveri tekee arjessaan ja mitä kaikille kuuluu. Myös muiden pelityyli on avautunut paremmin, kun on tutustunut heihin myös kentän ulkopuolella. Kuulemma työpaikkojakin on järjestynyt saunaillan kautta, kun joku pelaaja opiskelee juuri sitä alaa, missä jo toinen työskentelee. Selkeästi pelissä on muutakin kuin jalkapalloa.
Tekijätiedot:
Teksti ja kuvat: Pilvi Hankonen