Lautta vaikuttaa täyttyvän mantereella työskentelevistä saarelaisista. He nauttivat etuajo-oikeudesta turistien jäädessä jännittämään, jääkö lautassa tilaa omalle autolle. Oranssipukuinen merenkävijä tiivistää autoriviä ja saa kaikki saarelle halukkaat mahtumaan kyytiin, turistit mukaan lukien. 60-metrinen alus aloittaa kahdenkymmenen minuutin mittaisen matkansa kohti saarta, jossa on tarkoitus yöpyä teltassa tuleva yö.
Hailuoto on ruskan väreissä. Syysauringossa voi hieman ymmärtää heitä, jotka aloittavat viimeistään kesällä odottamaan syksyn tuloa. Retkeily Hailuodossa tuntuu helposti toteutettavalta karkumatkalta kaupungin hulinasta – jo pelkkä lauttamatka asettaa mielen retkitunnelmaan. Useimmat vastaan autoilevat paikalliset nostavat spontaanisti kättään. Saaren lävistää asvaltoitu maantie, josta haarautuu ällistyttävä määrä päällystämättömiä pikkuteitä. Haarauma vie syvälle metsään. Metsämaisema vaihtelee satumaisesta sammalmetsästä harvapuiseen hiekkamontuun. Tievarressa rytisee ja puun oksat heiluvat, kun hirviemo jyristää hiekkatien ylitse vasa jäljissään. Tarinoiden mukaan saari metsästettiin tyhjäksi hirvistä 1980-luvulla. Ainakin tämä sarvipää on kantanut osansa luotolaisten hirvien synnytystalkoissa. Lopulta tielle kaatunut puu pakottaa kävelemään loppumatkan. Määränpäänä on Sunijärvi, eikä se ole enää kaukana.
Heikki Soukka on 18-vuotias, roteva ja arviolta kymmentä senttiä vajaa kaksimetrinen nuorimies. Heikissä on urheilijan karismaa, ja hän osoittautuu keskustellessa syvälliseksi pohdiskelijaksi. Hän opiskelee abivuottaan lukiossa ja harrastaa retkeilyä aina, kun arjeltaan ehtii. Hän kertoo juuri hankkineensa uusia retkeilyvälineitä. Hyvien välineiden merkitys on tietenkin suuri, kun retkeillään luonnon armoilla. Täksi illaksi on myös luvassa pientä vesisadetta.
Heikki istuu nuotion ääressä. Nuotiopaikaksi tarkoitetun renkaan vieressä on autiotupa ja itse Sunijärvi. Järvi on kohtalaisen iso. Päivänvaloa riittää vielä hetken, vaikka aurinko jo piiloutuu uhkaavan näköisen pilviverhon taakse. Retkeilijöiden teltat on pystytetty nuotiopaikan ääreen ja seuraavaksi ohjelmassa on ruoanlaittoa. Ruoaksi on porilaisia eli hampurilaisia makkarapihvillä. Ulkona kaikki maistuu paremmalle.
Heikki kertoo kulkeneensa luonnossa niin pitkään kuin muistaa. Lapsena hän rakensi majoja metsissä ja retkeili sekä pyöräili metsäreittejä isänsä kanssa. Hän ei koe retkeilyn olevan kovinkaan yleinen tai tavanomainen harrastus ikäryhmässään vaan ajattelee nuorten hakeutuvan usein joukkueharrastusten pariin. Heikki kertoo kavereidensa telttailevan myös, mutta pikemminkin loma-aktiviteettina, kun hän itse taas harrastaa sitä säännöllisesti. Telttailun lisäksi Heikki viettää mielellään aikaa luonnossa, esimerkiksi pyöräillen.
’’Maailman digitalisoituminen ja automatisoituminen vetää nuoria ja ihmisiä yleensäkin urbaaniin ympäristöön. Vaikka toisaalta luonnossa ajan viettäminen ja oman henkisen yhteyden etsiminen luontoon onkin trendikästä, on urbaani ympäristö valtavirtaestetiikkaa.’’ Aina retkeilyssä ei estetiikka ole miellyttävimmillään, kuten auringon peittäneet pilvet parhaillaan osoittavat. Sade keskeyttää Heikin pohdinnan ja ajaa ruokailijat sisätiloihin.
Autiotuvassa Heikki katselee tottuneesti puhelimestaan sääkarttaa. Sääkartan mukaan pahin sade menee juuri saaren ohitse ja sateen on määrä loppua pian. Telttailijalle tämä tietenkin sopii. Lämpimässä tuvassa makkaran paistaminen on miellyttävää. Miellyttävyys huumaa ja houkuttelee viettämään yön autiotuvan lämmössä. Heikki tottuneena telttailijana lähinnä naurahtaa ajatukselle.
Tuvan on keskellä kamiina, jota ympäröivät istuimet kullakin seinämällä. Tuvassa on irtaimistoa vähän. Vain välttämättömyydet ja vieraskirja, johon ihmiset ovat kuvailleet kokemuksiaan Sunijärveltä. Vieraskirjan sivuilla toistuu viittaukset kulkutautiin, sen muuttamaan arkeen ja tarpeeseen paeta sitä autiotuvan idylliin – liekö ihmisen luontosuhteeseen ominaista tukeutua luontoon hädän hetkellä? Yö on tuonut lähes täydellisen pimeyden ja hiljaisuuden. Jossakin kaukana kulkee mönkijä tai traktori.
Aamu saapuu koleana. Yöllä liian kuuma makuupussi on aamulla lähes hyödytön lämmittäjä. Sääkartan väitteistä huolimatta yöllä satoi paljon. Halpamakuupussin lisäksi hyödyttömyyttään osoittaa myös teltta. Rankkasade pääsi yön aikana telttaan asti siten, että lattia on kostea mutta synteettisen makuualustan ansiosta makuupussi ei. Kaikessa armossaan luonto siis vain ystävällisesti muistutti, että retkeilytarvikkeiden on syytä olla kunnossa ensi kerralla retkeillessä. Aamun aikana mielessä toistuu ajatus, että päivä ei voisi paremmin alkaa kuin nokipannukahvilla ja aamupuurolla usvaisen, karunkauniin, raikkaan ja niin rakkaan luonnon syleilyssä.
Teksti ja kuvat: Tuomas Soukka