Ranuan eläinpuiston eläintenhoitajien päivä alkaa yleissilmäyksellä, jossa tarkistetaan onhan eläimillä kaikki hyvin. Yleissilmäyksen jälkeen aloitetaan ruokinta.
Eläintenhoitajien tiimivastaava Miia Varanka näyttää naalien Fridan ja Freyan ruokinnan. Frida ja Freya ovat neljävuotiaat naalisisarukset. Ne ovat tulleet Ranuan eläinpuistoon noin 10 viikon ikäisinä.
Mahdollisimman paljon ruuista hankitaan Suomesta. Teurastamoilta tulee osa liharuuista, mutta pieneläinlihat tilataan ulkomailta yritykseltä, joka on keskittunyt muun muassa eläintarhaeläinten ruoan tuotantoon. Pieneläinlihoilla tarkoitetaan esimerkiksi kaneja, tipuja ja viiriäisiä.
Ranuan eläinpuistolle tuodaan myös kolareissa kuolleita eläimiä. Eläinlääkäri tarkistaa kaikki kolarieläimet. Esimerkiksi jos hirvellä on kolarissa puhjennut pötsimaha, ei sitä voida syöttää puiston petoeläimille.
Virikkeitä tarjotaan eläimille päivittäin. Virikkeiden kanssa otetaan huomioon lajityypillinen käyttäytyminen. Karhuille annetaan kaivuumahdollisuuksia ja korpeille aivopähkinöitä. Ruokaa myös piilotetaan tarhaan, jotta eläimet saavat etsiä niitä.
Koulutus on mukava hetki eläimille ja hoitajille
Eläintenhoitajien päivät kuluvat suurimmaksi osaksi tarhojen siivoamisessa. Hoitotilanteissa he tarkkailevat eläinten käyttäytymistä. Aina on muistettava, että kysessä on villieläimet.
Puiston eläimiä koulutetaan, jotta hoitotilanteet ovat mahdollisimman stressittömiä niille. Ranuan eläinpuistolla on oma kouluttaja, joka opettaan eläimille esimerkiksi vaa’alle menoa, kosketusta karvanäytteen ottoa varten, kynsien leikkuuta sekä hampaiden ja mahan näyttöä. Eläimien villeyttä kunnioitetaan, eikä niitä pyritä kesyttämään.
Varanka kertoo, että puiston jääkarhu tykkää erityisen paljon koulutustilanteista. Koulutushetket ovat mukavia niin hoitajille kuin eläimellekin. Mutta joskus eläintä ei kiinnosta ollenkaan, ja silloin sille annetaan vapaapäivä.
Varanka on työskennellyt Ranuan eläinpuistossa vuodesta 2004 saakka. Hänet vakinaistettiin eläintenhoitajaksi vuonna 2009. Varanka on käynyt agrologin ammattikorkeakoulututkinnon, joita hän on syventänyt eläintarhan eläintenhoitaja- ja luontoalan tutkinnoilla.
Eläinrakkaus syntyi lapsena. Heidän perheellään oli maatilalla lypsykarjaa ja monenlaisia lemmikkejä, kuten koiria, marsuja ja undulaatteja. Myöhemmin tilalle tuli lihakarjaan ja silloin Varanka kiinnostui maataloudesta, jota lähti opiskelemaan.
Jokaisessa eläimessä on puolensa
Puiston haastavin hoidettava eläin on kylänäätä, koska se on piilottelevaa sorttia. Näätää nähdään pääasiassa vain kameroista.
“Tosi vaikea määrittää joku tietty lempieläin”, Varanka toteaa.
Hän tykkää hoitaa vuorisusia, joihin hän pääsi tutustumaan kaksi viikkoa lähtötarhassa ennen kuin ne tulivat Ranualle. Hän on saanut hoitaa niitä koko niiden oleskeluajan Ranualla. Hän mainitsee lempieläimikseen myös karhut, villisiat, ilvekset ja metsäpeurat.
Rennoimmat hoidettavat eläimet ovat Varankan mielestä majavat ja villisiat. Hän kuitenkin muistuttaa niidenkin olevan villieläimiä.