Teksti ja kuvat: Itu Torvinen
Vintage kiinnostaa kuluttajia iästä riippumatta. Second hand -tuotteiden merkitys on näkynyt ihmisten ostotottumuksissa viime vuosina aikaisempaa enemmän. Ihmisiä kiinnostavat ekologisuus, ainutlaatuisuus ja kestävyys, joita vintagetuotteet tarjoavat.
Vintage, retro, antiikki ja second hand. Usein käytetyillä tavaroilla on monta kutsumanimeä ja eri termit jättävät kuluttajan pohtimaan, mitä mikäkin tarkoittaa.
”Käytännössä retro tarkoittaa retrospektiivistä. Siinä katsotaan tästä ajasta taaksepäin ja poimitaan sieltä menneestä niitä parhaita paloja. Retro on aina jossain määrin uusituotantoa”, kertoo Juha Puhuri, Oulussa palvelevan VintageVaraston eli käytettyjen tavaroiden erikoisliikkeen omistaja. Yrityksen toisena toimijana on hänen vaimonsa Miina. Vintage-tuotteen Puhurin mukaan retrosta erottaa se, että kyseessä on semi-antiikkinen, noin viisikymmentä vuotta vanha tuote. Määritelmää käytetään usein 50-80-luvun esineistä, joskus jopa 90-luvun.
”Mutta nämä onkin tällaisia veteen piirrettyjä viivoja, riippuu toki paljon siitä keneltä kysytään”, hän lisää. Second hand tarkoittaa yleisesti käytettyä tavaraa.
Vintagen monet muodot
VintageVaraston kätköistä löytyy kaikenlaisia esineitä: on koruja, pelejä, lehtiä, koristeita, huonekaluja ja paljon, paljon vaatteita. Kaikki tämä lasketaan vintageksi ja kysyntää sille myös löytyy, ulkomaita myöten. Puhuri kertoo lähettäneensä esimerkiksi kirjan Ranskaan ja saaneensa kyselyitä suomalaisista desing-astioista Lähi-idästä asti. Suomalainen desing kiinnostaakin nyt maailmalla. Hankalaksi tuotteiden lähettämisen ulkomailla tekee kuitenkin niiden turvallinen pakkaaminen ja lähetyskustannukset.
Onneksi vintageharrastajia löytyy myös Suomesta. Yksi näistä on oululainen Siri Kerola, joka on ollut kiinnostunut second hand -tuotteista niin kauan kuin muistaa. Hän suosii pukeutumisessaan vintagea, mutta myös muut esineet kuten vanhat LP-levyt ja huonekalut kuuluvat miehen mielenkiinnon kohteisiin. Huonekaluissa kiehtookin näkyvä, eletty elämä.
”Puuhuonekaluissa näkyy materiaali ja kuviot, uusissa samanlaisissa on voimakas pintakäsittely, joka peittää tämän kaiken alleen”, hän kertoo.
Usein vanhempia huonekaluja saa myös halvemmalla uusiin verrattuna. Kerola seuraa tarkasti VintageVaraston tyylisten kauppojen lisäksi esimerkiksi Tori.fi-nettikirpputoria, josta silloin tällöin voi tehdä jopa ilmaisia löytöjä. Yhdeksi suosikkilöydöistään hän mainitsee nykyisen sohvan, joka on valmistettu 1930-luvulla. Sen hän löysi Annetaan-osastolta nettikirpputorilta.
”Rikas ei tarvitse olla. Pienelläkin budjetilla voi löytää itselleen kaikkea mukavaa.”
Estetiikkaa ja ekologisuutta
Kerola ja Puhuri ovat yhtä mieltä siitä, että ihmisiä vintagessa kiehtoo varsinkin ekologisuus. Muita syitä voivat olla keräily ja harrastuneisuus, estetiikka ja tavaroiden ainutlaatuisuus, nostalgisuus tai vaikka yhdistelmiä useampia asioita.
”Käytetyt vaatteet ja kestävä kuluttaminen kiinnostavat etenkin nuoria, mutta myös vanhemmissa ikäpolvissa on herännyt kiinnostus sitä kohtaan. Omilla kulutusvalinnoillaan voi vaikuttaa maapallon kestokykyyn ja muuhun, että on voimakkaasti myös se eettinen näkökulma”, Puhuri pohtii.
Omien vaatteiden kuin muidenkin vanhempien esineiden elinkaarta voi lisätä oikeanlaisella huolenpidolla. Vaatteiden peseminen oikeanlaisilla pesuohjeilla ja pikkuvikojen korjaaminen ovat esimerkkejä helpoista tavoista varmistaa, että lempivaate säilyy pitkään käyttökelpoisena. Materiaaleja tarkastamalla voi saada jo paljon selville siitä, kuinka vaatetta kuuluu huoltaa.
Myös Kerola pitää käytettyjä vaatteita eettisempänä vaihtoehtona itselleen, varsinkin pikamuotikulttuuria ajatellen. Hän kertoo saavansa vanhemman vaatekappaleen lähes samalla hinnalla uuden kanssa. Vintragevaate on kuitenkin hänen mielestään kestävämpi ja todennäköisesti aikanaan eettisemmin tuotettu.
”Pikamuoti on aina kyseenalaista tuotannoltaan ja vaatteen elämänkaari voi olla vuodessa ohi,” Kerola summaa.
Arvostus siirtyy sukupolvelta seuraavalle
Usein arvostus vanhoihin asioihin on myös kotoa opittua, näin ainakin Puhurin ja Kerolan tapauksessa. Kummatkin ovat nuorena kiertäneet vanhempien kanssa kirpputoreja ja innostuneet kuuntelemaan vanhempaa musiikkia, jota kautta ovat löytyneet esimerkiksi LP-levyt. Kerola kertookin lempi vintage-esineensä olevan Ultravoxin Vienna-levy, joka on julkaistu vuonna 1980. Paljoa hän ei maksanut levystä, sillä se löytyi hylätystä tehtaasta ehjänä ja toimivana.
”Kivan näköistä roinaa on mukava ostaa, mutta joskus se ilmainen on parasta”, hän naurahtaa.
Videolla Juha Puhuri kertoo lisää VintageVarastosta.
Lähteet: