Yhä tarhattuna
Jo aikojen alussa ihmisten mielenkiinto eläimiin on näyttäytynyt omistushaluisena. Tuhansia vuosia eläimet ovat eläneet vankeudessa ihmisen vallan ja arvon symboleina. Ensimmäiset eläintarhat olivatkin varakkaiden hallitsijoiden yksityiskokoelmia, joita tavallinen ihminen ei päässyt lähellekään.
Modernit eläintarhat ovat syntyneet valistuksen ajan Euroopassa, jolloin eläimiä tutkittiin tieteen nimissä. Yleisön näkökulmasta nämä eläintarhat olivat vielä kuitenkin ”eläviä museoita”, joissa ihmisten valistaminen suojelutyöstä sekä luonnon monimuotoisuudesta oli toissijaista.
Nykyaikana eläintarhat ovat yhä suosittuja ja niitä valvotaan lukuisten kansanvälisten, ja kansallisten lakisäädösten ja sopimusten avulla.
Silti eläintarhat ovat jatkuvasti osana yhteiskunnallista keskustelua eläinten oikeuksista. Levinneen tietoisuuden takia ihmiset kyseenalaistavat entistä enemmän eläintarhojen eettisyyden.
Eläintarhojen merkitys suojelutyössä
Tänä päivänä eläintarhojen kenties tärkein tehtävä on luonnonvaraisten eläinten suojelutyö. Lain mukaan eläintarhojen tulee Suomessa osallistua eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen, ja jos se on tarkoituksen mukaista, niiden tarhassa kasvattamiseen sekä lajien luontoon palauttamiseen.
Lisäksi käytännössä kaikki suuret eläintarhat osallistuvat yhteistyöhön luonnonsuojelussa tarhaolosuhteiden ulkopuolella.
Suomen suurimmat eläintarhat kuuluvat EAZA-järjestöön, eli Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestöön, ja Korkeasaari on yksi sen perustajajäsenistä. EAZA koordinoi suojeluohjelmia, kuten EEP-ohjelmia, joissa eläintarhat yhdessä ylläpitävät eri lajien kantoja.
Suojeluohjelmissa asetetaan tavoitteet populaation kokoon, jotta se olisi geneettisesti monipuolinen ja terve. Ohjelmissa luodaan myös yhteisiä käytäntöjä esimerkiksi eläinlajien ruokintaa, terveydenhuoltoa ja virikkeellisyyttä koskien.
Tutkimustyötä tehdään eläinten vuoksi
Tutkimustyöhön kuuluu muun muassa näytteiden kerääminen. Tämä tapahtuu eläinlääkinnällisten toimenpiteiden yhteydessä esimerkiksi karva- tai värinäytteen muodossa. Näillä pystytään tekemään geneettisiä kartoituksia tai kartoittamaan lajin sairauksia.
Ranuan eläinpuiston intendentti ja eläinlääkäri Heini Niinimäki kertoo, että monissa Ranuan eläinpuiston projekteissa tutkitaan esimerkiksi eläinten käytöstä tai sitä, miten eläinyksilöitä voidaan tunnistaa riistakamerasta kuvioinnin perusteella. Myös tutkapannat ovat tarhan eläimillä testattuja.
“Ykkösjuttu on aina se, että eläinten hyvinvointi ei saa koskaan vaarantua tutkimustyössä. Sen pitää toteutua ilman lisäkärsimystä eläimelle.”
Hyvän elämän takaaminen eläimelle tarhaolosuhteissa ei ole yksinkertaista. Korkeasaaren eläintarhan eläintenhoidon ja -suojelun johtaja Nina Trontti kertoo eläimen hyvinvoinnin arvioinnin pohjautuvan tutkittuun tieteeseen.
”Näitä asioita mietimme paljon eläintenhoidossa, sillä ne ovat myös ihmisillä mielessä. Pyrimme toimimaan mahdollisimman eläinlähtöisesti ja yritämme taata eläimelle mahdollisimman hyvän elämän.”
Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut tarkat säännökset eläintarhassa pidettävien eläinten suojeluvaatimuksille. Asetuksessa määritellään esimerkiksi eläinten pitopaikkojen koot. Vuonna 2003 julkaistu asetus on kuitenkin vuosien varrella paljon kehittyneen eläintyön takia vanhentunut.
Vaikka uusi eläinten hyvinvointilaki tuli voimaan 2023, asetusta ei ole uudistettu vastaamaan nykyaikaista käsitystä eläinten pidosta ja hyvinvoinnista, kertoo läänineläinlääkäri Sini Alakurtti.
“Saattaa mennä pitkään ennen kuin asetusta aletaan päivittämään, koska se on todella laaja.”
Metsäpeuran paluu Suomen luontoon
Metsäpeura on yksi Suomen luontoon palautetuista eläimistä. Sitä esiintyy vain Suomessa ja Venäjän alueella. Suomen eläintarhoilla on erityisvastuu lajin tulevaisuudesta. Suomen suurimmat eläintarhat olivat mukana seitsemän vuotta kestäneessä hankkeessa, jossa tavoitteena oli palauttaa luontoon eläintarhassa syntyneitä metsäpeuroja. Niinimäki kertoo, että tälle metsähallituksen koordinoimalle hankkeelle haetaan jatkoa, jotta luonnon metsäpeurakanta kasvaisi.
Luontoon palautusta tehdään vain silloin, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Huonosti toteutetusta luontoon palauttamisesta seuraa vain ja ainoastaan haittaa, kertoo Ranuan eläinpuiston intendentti ja eläinlääkäri Niinimäki.
Ennen vanhaan eläimiä on pyydetty luonnostakin, ja loukkaantuneita eläimiä on jäänyt eläintarhaan, koska ne eivät sopeudu enää takaisin luontoon. Nykyään nämä tapaukset ovat Niinimäen mukaan todella harvinaisia ja tarkkaan säädeltyjä.
Pätevä syy eläimen pyytämiseen luonnosta voi olla esimerkiksi suojelutyö, jonka tavoitteena on tarhaoloissa kasvattaa eläimiä, joilla pystytään toteuttamaan luontoon palauttamista.
“Luonnosta tarvitaan uusia geenejä tukemaan eläintarhan suppeaa kantaa”, toteaa Niinimäki.
Nykyään valtaosa eläintarhan eläimistä tulee muista tarhoista. Tällaisessa toiminnassa ei liiku raha, vaan eläin annetaan, tai joissain tapauksissa lainataan, jos halutaan pitää geneettinen hallinta eläimeen.
Suojelutyö - tekohengitystä vai todellista apua?
Oikeutta eläimille -järjestön työntekijä ja eläinoikeusaktivisti Kristo Muurimaa ei näe syytä eläintarhojen ylläpitämiselle. Vaikka eläintarhat takaisivat hyvät olot eläimille ja harjoittaisivat suojelutyötä, ne puuttuvat silti yksilön vapauteen.
“Eläintarhat toimivat tänäkin päivänä turismin ja ihmisten huvittelun kohteena, ja tällaiselle eläinten käytölle on vaikea löytää oikeutusta,” Muurimaa toteaa.
Jos suojelutyötä aikoo tehdä, se täytyisi Muurimaan mukaan toteuttaa siten, etteivät eläimet ole ihmisten katseltavina tai huvittelutarkoituksena. Tällöin eläintarhojen päätarkoitus olisi aidosti lajien suojelussa.
Muurimaan mielestä suojelutyö käsitteenä on muutenkin ongelmallinen, sillä se ei huomioi eläinyksilön tarpeita, vaan keskittyy populaatioiden lajinsuojeluun. Vangittuina eläin ei pääse toteuttamaan kokonaisuudessaan lajityypillistä käyttäytymistään, kuten elefantit savanneilla vaeltamista tai petoeläimet saalistamista.
“Vankeudessa eläminen rikkoo aina eläimen oman elämän mielihalua ja siitä näkökulmasta vankeudessa oleminen aivan varmasti heikentää eläimen hyvinvointia huolimatta siitä, kuinka paljon elinympäristöä on virikkeellistetty tai kuinka suuri eläimen aitaus on.”
Lajien luontoon palauttaminen vankeudesta on haastavaa ja onnistumiset ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä. Isobritannialaisen hyväntekeväisyysjärjestö Wild Welfaren mukaan eläintarhojen viime vuosisadan aikana toteuttamista luontoonpalautusohjelmista vain 11 prosenttia onnistui todella palauttamaan villieläinkannat luontoon.
Luontoon palauttamisen sijaan Muurimaan mielestä täytyisi keskittyä lajien luonnollisien elinympäristöjen suojeluun, jottei eläimiä tarvitsisi alun alkaenkaan ottaa eläintarhoihin suojeltaviksi.
Suuri osa eläinten elinympäristöjen katoamisesta on ihmisten aiheuttamaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai liikahakkuiden kautta. Jos eläimiä ei pystytä palauttamaan luonnolliseen elinympäristöön ikinä takaisin, ei Muurimaan mielestä eläinten vankeudessa pitämisellä ole ollut tarkoitusta, ja se on pikemminkin tekohengitystä.
“Sen sijaan, että eläintarhoihin mentäisiin oppimaan luonnon moninaisuudesta, voi eläimiin tutustua niiden luontaisessa ympäristössä silloin kun se on mahdollista. Tällöin ei synny vääränlaista kuvaa, millainen meidän suhteemme eläimiin täytyisi olla,” Muurimaa muistuttaa.
Miksi eläintarhat ovat yhä tärkeitä?
Eläintarhat ovat tänä päivänä ihmisille arkipäivää. Esimerkiksi Korkeasaaressa käy vuosittain noin puoli miljoonaa asiakasta, joista kaikki eivät välttämättä ymmärrä eläinsuojelutyön merkitystä.
Keskustelu eläintarhojen eettisyydestä onkin tulevaisuudessa yhä tärkeämpää ilmastomuutoksen aiheuttaman luontokadon takia. Lukuisat eläinlajit ovat tänä päivänä enemmän riippuvaisia ihmisten avusta kuin ikinä ennen.
Kysymys eläintarhojen tarpeellisuudesta on kieltämättä vaikea. Jos eläimiä joudutaan pitämään vangittuina, vaatiiko se välttämättä yleisön? Eläintyötä voi tukea rahallisesti eri säätiöiden kautta, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä riitä. Korkeasaaren eläintarhan eläintenhoidon ja -suojelun johtaja Nina Trontti kertoo että, hänen työnsä on tehdä eläintarhat lopulta tarpeettomiksi.
”Jos eläimillä on luonnossa asiat hyvin, niin silloin meitä ei tarvita.”
Tilanne ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, eikä välttämättä tule ikinä olemaankaan. Ihmiskunnan ajattelemattomuus eläimiä kohtaan on vuosikausien aikana mahdollistanut nykyisen normin. Jos vallanpitäjät eivät olisi ikinä alkaneet keräilemään eläimiä omia kokoelmiaan varten, eläintarhoja ei välttämättä tänäkään päivänä tarvittaisi. Eläintarhat nähdään tehokkaana vaihtoehtona suojelutyölle, ja siksi ne voivat olla hyvä työkalu opettamaan alati katoavasta luonnosta.
Lähteet:
National Geographic - koulutus https://education.nationalgeographic.org/resource/zoo/
Finlex - Laki eläinten hyvinvoinnista https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2023/693#chp_11__sec_76__heading
Ranuaresort - suojelutyö https://ranuaresort.com/elainpuisto/suojelutyo/?redir=1
Oikeutta eläimille - suojelutyö https://oikeuttaelaimille.fi/muu-elainten-kaytto/elaintarhaus/
Maa ja metsätalousministeriö - Eläintarhassa ja pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävien eläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset https://mmm.fi/documents/1410837/1818168/f30fi.pdf/2ef59d69-6305-4a17-9aa7-27fe36962033/f30fi.pdf?t=1444972646000
WildWelfare – The conservation missions of zoos https://wildwelfare.org/the-conservation-mission-of-zoos-nabila-aziz/
Metsähallitus - Metsäpeura https://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/lajien-suojelu/metsapeura/
Tekijätiedot:
Eerik Haukipuro – Teksti / Janika Kivilahti – Videokuvaus, editointi / Anni Korpela – Teksti / Essi Määttä – Graafinen suunnittelu, kuvitus, taitto, valokuvaus / Jela Seppä – Teksti, valokuvaus