Teksti, kuvat, grafiikka: Marko Männistö. Hoijakka, joulukuu 2021.
Laiska molskahdus. Hiljaiset miehet seisovat rivissä katsellen pyörteistä mustana virtaavaa vettä. Vesipeilin yli kaareutuva kevyenliikenteen silta on tyhjä. Sen takana näkyy sellutehtaan suuri synkkä siluetti, jonka eriväriset valot leikkaavat syksyn hämärtyvää harmautta. Piipuista kohoavat savupatsaat sekoittuvat alhaalla roikkuviin pilviin. Näkymä voisi olla jostain uudesta nordic noir -televisiosarjasta. Jäntevä molskahdus.
“Tuo oli ainakin kahdeksankiloinen”, virkkoo yksi miehistä ja korjaa tietävästi myssynsä asentoa. Vilkkaan pyörätien varrelle pysähtyneet ulkoilijat nauttivat Hartaanselän rauhoittavasta näkymästä ja sitä elävöittävistä lohista, jotka rikkovat veden pinnan komeilla loikillaan. Ei uskoisi, että olemme Suomen viidenneksi suurimman kaupungin ruutukaava-alueen reunalla. Paikka on kalastajien keskuudessa varsin suosittu.
Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Oulun keskusta-alueen pohjoisreunalla sijaitsevilla Hupisaarilla on kalastaminen puolestaan kielletty. Luonnonkauniiden Hupisaarten lähes kahden kilometrin mittaisessa kaupunkipuroverkostossa kutevat taimenet kiinnostavat kaupunkilaisia. Alueella liikkuu myös ei-toivottu laji, minkit, joiden loukkupyynti on jälleen käynnissä. Minkkikanta on Hupisaarilla suuri, ja se on vaaraksi niin taimenenpoikasille kuin linnuillekin. Myös saukoista ja kärpistä on vuosien varrella tehty havaintoja.
Uteliaat ulkomaalaiset
Oulun matkailuneuvonnan Jenni Ronkainen ja Tarja Ikola kertovat kiinnostuksen lähiluontoa kohtaan nousseen erityisesti korona-aikana, sillä kotiseudun luontokohteet ovat terveysturvallinen valinta lomailuun ja vapaa-ajanviettoon. Ronkaisen mukaan kuitenkin kansainväliset matkailijat tutkivat seutua ennakkoluulottomammin ja tutustuvat sellaisiin helmiin, jotka paikallisilta jäävät helposti huomioimatta. Ikola jatkaa, että vaihto-oppilaat kysyvätkin usein heti saavuttuaan, missä luontokohteet sijaitsevat, ja minne voisi mennä patikoimaan.
“Oulussa käy kesäisin paljon norjalaisia, mutta keskieurooppalaiset liikkuvat monipuolisemmin”, Ronkainen kertoo. “Kansainväliset asiakkaat viihtyvät yleensä kaupungin läheisyydessä: Nallikari, Hupisaaret, Pikisaari, Oulujoen suisto. Pääsääntöisesti heillä on aikaa vain päivästä kahteen ja usein he yllättyvät, kun tekemistä olisikin viikoksi.”
Iglulla vesille
Hupisaarilla vanhoista ajoista muistuttavat valkoiset puusillat risteilevät yli purojen, joita reunustavat muun muassa taponlehti, kurjenpolvi, vuorenkilpi ja jaloangervot. Komeat ruusuistutukset ja vanha kahvilarakennus henkivät brittinostalgiaa televisiosarja Emmerdalen tyyliin. Alkanut ruska on saanut perheet viettämään aurinkoista päivää komeiden tammipuiden keskellä, ja kalastajien vieheiltä välttyneet eväkkäät nousevat pontevasti kalaportaita pitkin padon ohitse. Luonto on todellakin läsnä.
Vajaan kahden kilometrin päässä olevalta Värtönrannalta avautuvasta jokimaisemasta voi nauttia vaikkapa Koivurannan saunalautasta käsin. Oulujoen pohjoisrannalla näkyy noin satavuotiaita puutaloja perinteisine pihapiireineen ja pienine laitureineen. Välillä puutalo vaihtuu hulppeaan omakotitaloon tai pieneen mökkiin. Veneitä kulkee ohitse tasaiseen tahtiin, moottorilla ja ilman. Tilauksesta toimiva Oulu Lines Oy:n jokilaiva M/S Angelina operoi Värtöstä aina Madekosken sillalle saakka, mikäli vedenkorkeus sallii. Muita tapoja tutustua jokimaisemiin ovat Värtössä sijaitsevat Koivurannan joki-iglut, SUP-laudat, kajakit ja fatbiket.
Maalaisidyllin rikkoo ainoastaan Erkkolansilta. Pyörätie jatkuu vilkkaasti liikennöidyn sillan alitse kohti pientaloaluetta, jonka jälkeen reitti palaa veden äärelle. Ulkoilijoita tulee vastaan niin polkupyörällä kuin jalkaisinkin kiireettömimpien jäädessä katselemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Joku on tullut mato-ongelle. Keskustaan on matkaa hieman yli kolme kilometriä, joten harva matkailija löytää tänne asti ilman polkupyöriä.
“Tällä hetkellä keskustassa ei ole pyörävuokraamoa, mikä on ollut kieltämättä ongelmallista”, toteaa Tarja Ikola. “Sähköskuutit ovat paikanneet asiaa hieman, mutta liikkumisvälineenä ne eivät sovi kaikille. Ensi kesäksi saattaa olla tiedossa kaupunkipyöräjärjestelmä, joka muuttaa tilannetta. Lisäksi keskustan lähialueella toimii kesäisin pyörätaksi. Sillä pääsee helposti liikkumaan ja näkemään vaikkapa jokisuistoa. Se on erikoinen tapa kierrellä, monille jopa elämys.”
Reitteihin panostetaan
Rannassa kulkeva pyörätie päättyy, ja nousee Poikkimaantiensillalle. Pohjoisrannalla, ruskan värjäämien puiden takana, kohoaa vuonna 1908 valmistuneen Oulujoen kirkon terävä torni. Keskellä havumetsikköä sijaitseva Pohjois-Suomen ainoa puujugendkirkko on osa Oulujoen pyhiinvaellusreittiä, jonka varrella on paitsi kauniita kirkkoja, myös upeita jokivarsi-, järvi- ja vaaramaisemia. Reitti päättyy Oulujärven rannalle, jonne kertyy patikoimalla matkaa 113 kilometriä. Kaikki oleellinen tieto reitteineen on Oulun seurakuntien verkkosivuilla.
Matkailuneuvojat Ronkainen ja Ikola kertovat, että Oulun lähiluontokartat näyttävät suosituimmat ulkoilureitit ja -kohteet. Maksuttomasta, puhelimeen ladattavasta Citynomadi-sovelluksesta löytyy monipuolisesti teemoitettuja kaupunkireittejä. Oulun digitaalinen opaskartta näyttää puolestaan muun muassa nuotiopaikat, joita on runsaasti keskustankin alueella. Lähiluontokohteiden kartat saavat rinnalleen vielä laajemman ulkoilukartan, jossa on suosituimpien luontokohteiden ja patikointireittien lisäksi esimerkiksi hiihtoladut, pyöräilyreitit ja seutureitit.
“Lähiluonnolla on merkittävyyttä ja näiden avulla sitä pidetään esillä”, Ikola sanoo. “Kulttuuripääkaupunkihanke yhdistää luonnon kulttuuriperintöön ja taiteeseen. Tuodaan suomalainen luonto lähelle.”
Oulujoen kirkolta Myllyojan suuntaan kulkiessa kohdalle sattuvat pienet uimarannat ovat kuin mummolan kulttuurimaisemissa konsanaan. Neulasten peittämän hiekkatien varrella kasvaa puolukoita, ja aurinko heijastuu hämähäkinseiteistä. On täysin hiljaista, vaikka seudulla on runsaasti taloja.
Tovin kuluttua on siirryttävä hetkeksi vilkkaamman tien varrelle. Näyttävillä puisilla kaiteilla reunustettu tie ylittää rehevän puron, jonka varrella retkottaa vanha puuliiteri. Välillä reitti palaa taas joen varteen, jossa on soutuveneitä ja pieni laituri. Moottoritien alituksen jälkeen veden äärellä kasvavassa metsikössä on virallinen nuotiopaikka. Vähän matkan päässä näkyvä Nokkalan venevalkama tuo mieleen Turun saariston ahavoituneet kalastajat villapaitoineen ja piippuineen.
Puhdas luonto vetää
Tuiran uimaranta on siirtynyt horrokseen. Rohkea uimari halkoo verkkaisesti syksyn viilentämää jokea. Veden päällä keikkuvat siniset hiukset ja punainen poiju luovat hauskan kontrastin tummaan virtaan. Saunalautan piipusta nousee tasaisena harsona harmaata savua, ja asiakkaita siirtyy löylystä aurinkoiselle penkille viilentelemään. Tuira on kerrostalolähiö, mutta rannassa on maaseutumainen tunnelma, jota mattolaituri aikoinaan vahvisti. Laituri poistettiin ympäristösyistä.
“Kestävä matkailu on tärkeää, ja sitä kehitetään maailmanlaajuisesti. Lähiluonto näyttelee tässä suurta roolia”, Ronkainen toteaa ja painottaa, että asiaan kiinnitetään täälläkin paljon huomiota.
“Puhdas luonto on yksi Oulun vetovoimatekijöistä”, Ikola vahvistaa. Toden totta. Pitkällä kävelylenkillä ei näkynyt roskia tai muutakaan jätettä roskakorien ulkopuolella. Kaupungin keskusta on asia erikseen.
Matka jatkuu Merikosken siltojen alitse alakanavan suuntaisesti. Voimakas virta ja pyörteet eivät näytä vireää lohikantaa hetkauttavan, päinvastoin. Aurinko antaa tilaa illalle, joka tuntuu vetävän pilviverhon päivän eteen. Vielä on aikaa vilkaista, mitä Hartaanselällä tapahtuu. Näyttäisi ainakin muutamia kalamiehiä olevan.
Reitin kartta ja kiintopisteet, pituus noin 16 km
- Hartaanselkä
- Hupisaaret
- Kalaportaat
- Rautasilta
- Moottoritien silta
- Koivurannan saunalautta ja iglut
- Värtön uimaranta
- Kastellinrannan venevalkama
- Oulunsuun uimaranta
- Poikkimaantiensilta
- Oulujoen kirkko ja pappila
- Myllyojan uimaranta
- Erkkolansilta
- Parkkisenkankaan uimaranta
- Laanilanrannan venesatama
- Nokkalan venevalkama
- Tuiran uimaranta ja sauna
- Patosilta
- Merikosken sillat ja alakanava