Nyyti ry:n Yksinäisyystyö korkeakouluissa -hankkeen hankepäällikkö Annina Lindberg työskentelee yksinäisyyden parissa. Hänen mukaansa yksinäisyyden tunteen on tarkoitus kertoa, että tämänhetkisessä arjessa henkilön tarpeet eivät täyty suhteessa muihin ihmisiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.
”Yksinäisyys on sisäinen kokemus, emme voi päällepäin kenestäkään nähdä sitä hänen kokemaansa yksinäisyyttä”, Lindberg sanoo.
Yksinäisyys tuo mukanaan ikäviä asioita
Lindberg kertoo yksinäisyyden aktivoivan aivoissa kipukeskuksen. Fyysistä kipua tuntiessa aktivoituu samanlainen kipukeskus. Kyse ei ole kuvitellusta asiasta vaan todellisesta kivusta. Kuormittuneisuustilan jatkuessa pidempään ihminen altistuu enemmän erilaisille tulehdustiloille ja erilaisille muille fyysisille haasteille.
Yksinäisyys lisää riskiä esimerkiksi sydän – ja verisuonitauteihin. Se liitetään suurempaan riskikäyttäytymiseen päihteiden käytön kanssa. Mielenterveyden häiriöt ovat myös vahvasti yhteydessä yksinäisyyteen.
Yksinäisyyden näkyvyys eri ikäryhmissä
Suomen Punaisen Ristin teettämän tuoreen yksinäisyysbarometrin mukaan eniten yksinäisyyttä kokevat nuoret ja nuoret aikuiset. Tuloksen perusteella 15–34-vuotiaat läpikäyvät eniten yksinäisyyttä.
”Tämä on sitä ajanjaksoa mitä monesti ihannoidaan olevan elämän parasta aikaa. Tällä hetkellä tosiaan tämä on iso varoitusmerkki, että jotain on nyt menemässä ikävälläkin tavalla väärään suuntaan”, Lindberg toteaa.
Ikäihmiset kokevat myös paljon yksinäisyyttä. Kun yksinäisyyttä koetaan tässä ikäluokassa, se on hyvinkin pitkäkestoista. Yli vuoden mittaiset yksinäisyysjaksot ovat yleisiä.
Häpeä estää puhumisen
Lindberg avaa häpeää yksinäisyyden takana. Yksilökeskeisessä, suorituksia painottavassa kulttuurissa yksinäisyys on laajalti yksilön harteilla. Tabumaisuus linkittyy vahvasti siihen, että uskoo henkilökohtaisesti epäonnistuneensa, kun ei ole löytänyt oikeanlaisia ihmisiä elämään. Se tuntuu todella kipeältä myöntää. Vertaamme helposti itseämme muihin ja ajattelemme itsessä olevan jotain vikaa. Yksinäisyys voi kuitenkin koskettaa ketä tahansa.
Yksinäisyyteen liittyvien väärinkäsitysten takia se pysyy mystisenä asiana, josta ei oikein saa otetta. Lindberg tunnistaa tämän myös omassa työssään. Hän on työskennellyt paljon opiskelijoiden parissa toimivien ammattilaisten kanssa. Monesta on vaikeaa kysyä opiskelijalta, kokeeko tämä yksinäisyyttä.
Tabun purkaminen alkaa asenteista
Lindberg painottaa, että yksinäisyydestä pitäisi pystyä puhumaan sen nimellä ja nostaa esiin oikeaa tietoa millä ihmisiä ei leimattaisi. Yksinäisyys tulisi normalisoida osaksi tunneskaalaa ja kokemuskenttää ilman asian vähättelyä.
”Yksinäisyys ei ole oikein kenenkään vastuulla. Meillä kaikilla pitäisi olla sellainen jaettu yhteisvastuu siitä, että mitä itse voin omassa arjessani pienin teoin tehdä vaikuttaakseni toisen ihmisen arkeen. Voisimme vaikuttaa siihen asenneilmapiirin ja yleiseen kulttuuriin.”
Yksinäisyystyö korkeakouluissa -hanke mahdollistaa opiskelijoille kahdenkeskistä tukea sekä vertaisryhmiä. Keskustelutuki sisältää viisi keskustelutapaamista ammattilaisen kanssa. Palvelut ovat maksuttomia ja saavutettavissa verkossa asuinpaikasta riippumatta.
Teksti, kuvat ja video - Niina Tanskanen