Elämyksiä ja vapaata sivistystyötä Oulu-opistolla Oululaisella voi olla käsitys, että kansalaisopiston kursseille on vaikea päästä. Toisaalta ennakkoluulo kansalaisopiston kursseista voi liittyä myös siihen, että siellä sivistetään ja liikutetaan lähinnä vanhuksia ja eläkeläisiä. Oulu-opiston rehtori Outi Lohi ja apulaisrehtori Jyrki Huovinen vastaavat mielellään käsityksiin kansalaisopiston toiminnasta.

Kansalaisopistot ovat kaikille avoimia oppilaitoksia. Opistoissa ei suoriteta tutkintoja, vaan toiminta perustuu elinikäisen oppimisen periaatteeseen ja yksilön omaan haluun oppia ja kehittyä. Oulu-opistolla järjestetään tästä poiketen taiteen perusopetusta yleisessä ja laajassa oppimäärässä. Oulussa toimii kaksi kansalaisopistoa: Oulu-opisto ja Vuolle.

Oulu-opisto, aiemmin Oulun työväenopisto, on perustettu vuonna 1907 Suomen kolmantena työväenopistona. Nykyisin Oulu-opisto on Suomen neljänneksi suurin kansalaisopisto. Sillä on tänä syksynä noin 10 000 kurssilaista ja tarjolla yli 1 250 kurssia.

Suosituimmat kurssit täyttyvät sekunneissa

Oulu-opiston suosituimpia ovat keramiikka-, käsityö-, kuvataide-, valokuvaus-, musiikki- ja tanssikurssit. Keramiikkakurssien suosiota suurimpana ei voi kiistää – viime vuonna yksittäisen keramiikkakurssin ilmoittautumiset täyttyivät viidessä sekunnissa. Ensimmäinen ilmoittautuminen tuli kahdessa sekunnissa ja viidessä sekunnissa ilmoittautuneita oli 12. Kymmenessä sekunnissa ilmoittautuneita ja varalle jääneitä oli jo 40. Tänä vuonna ilmoittautumistahti keramiikkaan oli vain joitakin sekunteja hitaampi, tosin paikkoja kurssille saatiin kaksi lisää. ’’Aiemmin pianonsoiton yksilöopetukseen jonotettiin eniten, mutta kyllähän tuo keramiikka on nyt mennyt sen ohitse’’, rehtori Outi Lohi naurahtaa.

Apulaisrehtori Jyrki Huovinen kertoo, että yksityishenkilöiltä on tullut jopa syytöksiä kurssilaisten vilpillisestä valitsemisesta kurssille jonojen ohi. Kurssilaiset valitaan kuitenkin kronologisessa ilmoittautumisjärjestyksessä ja tästä Oulu-opistolla on myös osoittaa sähköiset jäljet.

’’Silloin kun minä aloitin opistolla työskentelemisen, jaettiin kurssipaikat paikan päällä. Aula oli täynnä jonottajia, joilla oli eväät mukana ja joista ensimmäiset olivat tulleet jo tunteja ennen ilmoittautumisen alkua. Sitten aloitettiin käsin kirjoittamaan nimiä paperille’’, kertoo Huovinen huvittuneena. Täysin mutkatonta sähköinenkään ilmoittautuminen ei ole ollut, vaan ilmoittautumisjärjestelmät ovat saattaneet kaatua juuri ilmoittautumisen kriittisimmillä hetkillä.

Trendikäs kurssitarjonta

Trendien vaikutusta kurssien suosioon ei voi kiistää. Tanssikursseissa kiinnostaa twerkkaus, kielissä korea, ja keramiikkakurssienkin valtava suosio selittyy laajemmalla kiinnostuksen kasvulla keramiikkaan. Oulu-opistolla on myös kursseja, joiden suosio säilyy vuodesta toiseen. Musiikin yksilöopetus on yksi näistä kestosuosikeista. Yksilöopetus kansalaisopistolla on halvempaa kuin yksityisillä opetuksen järjestäjillä.

Oulu-opistolla kurssien suosioon reagoidaan sen mukaan, miten resurssit antavat periksi. Valtionosuudet määrittävät sitä, kuinka paljon opetusta järjestetään, mutta kysymykseksi voi nousta myös tilat, joissa opetusta järjestetään. Esimerkiksi keramiikkakurssien järjestämiseen tarvitaan tilat, joissa on dreijat, polttouunit ja mahdollisuudet varastoida keskeneräisiä töitä. Opettajiakin on rajallinen määrä, ja kullakin on omat osaamisen alansa. Oulu-opistolla on 20 virkaopettajaa ja tuntiopettajia 270.

Eläkeläisten opisto?

Kansalaisopistot mielletään usein eläkeläisten ja senioreiden liikuttajiksi ja sivistäjiksi. Tähän ennakkoluuloon nähden Oulu-opiston osallistujamääriltään suurimmat ikäluokat yllättävät. Kuluvana kalenterivuonna eniten opiskelijoita on 30–34-vuotiaissa, toiseksi eniten 35–39-vuotiaissa ja kolmanneksi eniten 45–49-vuotiaissa. Eläköityneiden 65–69-vuotiaiden ikäryhmä on vasta viidentenä.

’’Kansalaisopisto on kaikkia varten, ihan vauvasta vaariin. Meillä on esimerkiksi muskareita ja vauvojen värikylpyjä. Aikanaan kansalaisopistossa on ollut kuudentoista vuoden ikäraja, mutta siitä on jo aikaa’’, Lohi kertoo.

Kuluvana lukuvuonna Oulu-opiston opiskelijat puhuvat 28:aa eri äidinkieltä. ’’Pyrimme madaltamaan äidinkielenään muuta kuin suomen kieltä puhuvien kynnystä osallistua toimintaamme käyttämällä kursseillamme tukikielenä englantia’’, Huovinen kertoo. Englannin käyttö tukikielenä ei tarkoita, että kurssi käytäisiin englanniksi, vaan kurssin opettaja on kyvykäs ohjaamaan opiskelijoita myös tarvittaessa englanniksi. Tukikielen käyttö Oulu-opistolla on saanut alkunsa yliopiston toiveesta kotouttaa kansalaisopisto-opetuksella heidän ulkomaisia työntekijöitään. Kansalaisopiston esitteessä tukikieleen viittaava merkki löytyy suurimmasta osasta kursseista.

Täysistä tanssisaleista hybridiopiskeluun

Lohi on työskennellyt Oulu-opistolla yhdeksän vuotta ja Huovinen kaksikymmentä. Tänä aikana he ovat havainneet ryhmäliikunnan kehittyneen nykyaikaisempaan muotoon. Entisaikojen satapäiset jumppatunnit ovat kehittyneet etäopiskelun myötä hybridimalleihin, joissa asiakas saa itse valita joogaako etänä kotonaan vai ottaako joogatunnistaan myös sosiaalisen hyödyn osallistumalla läsnä opetukseen. Tallennevideokursseja ei kuitenkaan Oulu-opistolla suosita. Kansalaisopistojen periaatteisiin kuuluu opettajan ja oppilaan kohtaaminen, jota ei tietenkään nauhoitteen välityksellä tapahdu.

Asiakkaat toivovat, Oulu-opisto järjestää

Kursseja järjestetään ensisijaisesti tarpeen mukaan, mutta myös resurssien puitteissa. Asiakkaat voivat toivoa kursseja Oulu-opistolta, josta asiakastoiveet välittyvät vastuuopettajille. Jos tuntiresurssit antavat periksi sekä tilat ja opettaja kurssille löytyvät, voidaan se järjestää nopeallakin aikataululla. Asiakkaiden toiveet toteutuvat usein, eikä monikaan toivottu kurssi jää järjestämättä. Erästä kurssia Oulu-opistolla ei ole järjestetty, vaikka toiveita onkin esiintynyt. ’’Ruumisarkun teko -kurssia ei olla järjestetty. Toiveita sen järjestämisestä on tullut vuosien mittaan, ja se on herättänyt kyllä keskustelua kurssista opettajien keskuudessa. Kurssin sisällön koettiin kuitenkin olevan ratkaisevan paljon muutakin kuin puutyötä’’, muistelee Huovinen.

Kuvat ja teksti: Tuomas Soukka