Tyrnävän kylänraitti on varsin pieni ja hiljainen paikka. Syksyn myötä saapuneet keltaiset puunlehdet pyörivät tuulessa. Kylän keskustassa asuva Antti Matinolli on paikallisen urheilun ehkäpä tärkeimpiä nimiä. Vuonna 1939 syntynyt Matinolli on elänyt elämän, jossa urheilu, maanviljely ja yhteisöllisyys ovat kulkeneet käsi kädessä. Isän urheilutausta loi pohjan, josta Antin oma polku lähti.
Isä Tempauksen perustajajäsen
Ängeslevän kotipirtin luona se kaikki alkoi. Matinollin isä, myös Antti nimeltään, oli perustamassa Tyrnävän Tempausta vuonna 1922. Tällöin ei vielä nuoremmasta Antista ollut tietoakaan, mutta urheilun perusta luotiin kotioloissa jo tuolloin. Matinolli itse kertoo, että urheilu ”tarttui” jo kovin nuorena. Hänen isänsä piti nuorille leiripäiviä loma-aikoina, jolloin yleisurheilua harjoiteltiin. Kahdentoista ikävuoden paikkeilla urheilusta tuli hieman totisempaa. Tuolloin Matinolli osallistui piirimestaruuskilpailuihin. Päälajina toimi tuolloin vauhdittomat hypyt, eli pituushyppy, korkeushyppy sekä kolmiloikka. Yleisurheilun parissa tuli kilpailtua piirimestaruuskilpailuissa useissa lajeissa. Kestävyyslajeja hän ei harrastanut. Hyppy- ja heittolajeja sitäkin enemmän.
Moukarin teko ja ensikosketus lajiin
Lajina moukarinheitto oli kiinnostanut nuoresta pitäen, mutta sitä hän ei ollut kokeillut. Nahkapussi jossa oli betonia sekä rautaromua sai toimia hänen ensimoukarina. Nuorukaisen itse tekemä moukari oli sikäli onnistunut kampe, että se sytytti kipinän lajin pariin. Urheilun pikkujättiläinen -teos toimi valmentajana aluksi. Siitä luettiin ja katsottiin moukarinheiton tekniikkaa. Lopulta moukarinheitto olikin menestyksen kannalta katsottuna Matinollin vahvin laji. Vuosi 1958 oli hänen urheilunsa huippuvuosi. Hän heitti moukarissa nuorten Suomen ennätyksen, eli 53 metriä tasan, joka oli sen vuoden Euroopan tilastoissa seitsemäs. Samana vuonna hän saavutti hopeaa Suomen mestaruuskisoissa. Pohjoismaiden pohjoisosien väliset maaottelut, eli kalottimaaottelut Matinolli kävi jopa 14 kertaa. Se on suurin määrä, mitä kukaan on kyseisissä kisoissa mukana ollut. Ensimmäisen kerran hän muistelee olleensa kisoissa vuonna 1958.
Lajit pysyvät, rooli vaihtuu
Kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä oma urheilu alkoi vaihtua valmennustehtäviin. Valmennuksen aloittamiseen hän kertoo omien lasten olevan yksi tekijä. Toinen tärkeä etappi oli jo aiemmin, kun vuonna 1963 häntä pyydettiin Tyrnävän keskikoulun liikunnanopettajaksi. Matinolli oli tuolloin 24-vuotias, kun keskikoulun rehtori pyysi häntä virkaan. Tässä pestissä hän toimi viisi vuotta. 1970-luvun alussa Matinolli alkoi vetämään yleisurheilua Tyrnävän Tempauksessa. Vaikka toiminta oli harrastuspohjaista, eikä siitä saanut palkkaa, vedettiin treenejä jopa viisi kertaa viikossa. Myös talvella harjoiteltiin. Urheilutreenien lomassa oli tehtävä myös päivätöitä. Päivät hänellä kuluivat maatalouden ympärillä. Pääasiassa viljaa sekä perunaa viljeltiin, sillä karja oli laitettu pois jo hieman aiemmin. Vuonna 1978 Matinolli siirtyi Urheiluliiton lajivalmentajaksi. Vastuu siirtyi hänen harteillensa kokonaan. Urheiluliiton pestiä kesti aina vuoteen 1985 asti. Tänä aikana piti seuratoimintaa kuitenkin jättää taka-alalle, vaikkei hän sitä koskaan kokonaan pois jättänyt. Liiton pestin jälkeen toiminta Tempauksessa alkoi hänen osaltansa vasta toden teolla.
Arvokisoja ja arvovieraita
Ensimmäiset olympialaiset hän koki Helsingissä. Vuoden 1952 olympialaiset olivat kuitenkin nuorelle Matinollille vain katsomista varten. Tyrnävän Tempauksesta pääsi kaksi henkilöä kisaleirille Helsinkiin. Antti oli heistä toinen. Myös vuoden 1980 Moskovan olympialaiset hän seurasi katsomossa. Hänen mukaansa kovaa valuuttaa oli tuohon aikaan Nylon-sukkahousut. Niillä sai vaihdettua jopa liput kisoihin, sekä muuta tavaraa. Arkityöt olivat useilla kerroilla esteenä kisoihin lähtöön. Esimerkiksi Harri Huhtalaa treenatessa olympiareissut jäivät hänen kohdallaan tekemättä. Hänen valmennuksensa alla on syntynyt useita kovia tuloksia. Muun muassa Harri Huhtala, Markus Jorma, sekä Sami Saksio saavuttivat hänen valmennettavanaan useita palkintoja. Tutuiksi ovat käyneet vuosien varrella useat henkilöt urheilun parista. Vaikkei hän tunnusta kaveeranneensa varsinaisesti esimerkiksi Seppo Rätyn kanssa, kertoi hän, että Sepon kaltaisia henkilöitä tuli jututettua kenttien laidoilla useasti. ”Kyllä niitä porisutti. Ja morjestetaan kun törmätään”, Matinolli kertoo. Toisin kävi Wilson Kirwan kanssa. Matinolli tutustui Wilson Kirwaan Kalevan kisoissa. Kirwa kutsuttiin Tyrnävän perunamarkkinoille, joissa Matinolli toimi markkinapäällikkönä seitsemän vuotta Lions Clubin kautta. Wilson Kirwa on suomenkenialainen juoksija. Myöhemmin hän on toiminut muun muassa kirjailijana sekä valmentajana. Tyrnävälle saapuessaan Kirwa ei meinannut navigaattorista huolimatta löytää perille. Syksyinen pimeys, ja horisonttiin asti ulottuvat perunapellot saivat Kirwan hämilleen. Soitto Matinollille riitti. Matinolli löysi hänet pienen matkan päästä tienposkeen parkkeeranneena. Kirwa yöpyi heidän kotonaan useampaan otteeseen ajan saatossa, ja talossa oli huone, jota leikillisesti kutsuttiin "Wilsonin huoneeksi".
Palkintoja ja penkkiurheilua
Palkintokaapissa ja seinillä on mittava kokonaisuus palkintoja ja tunnustuksia. Kaikkiaan niitä on noin 400 hänen oman arvionsa mukaan, mutta vain pieni osa on esillä. Palkintokaappi on lasiovinen vitriini olohuoneen seinustalla. Kaapin vieressä seinällä komeilee palkinnoista tehtyjä tauluja ja koristeita. Matinollin päivät kuluvat mukavassa nojatuolissa urheilua katsellen televisiosta. Myös Sippibaarissa tulee käytyä noin kaksi kertaa viikossa. Sippibaari on vanhan palolaitoksen sosiaalitilassa oleva tila. Siellä vanhemmat henkilöt käyvät kahvilla ja jutustelemassa. ”Siellä on käynyt henkilöitä papista pankinjohtajaan”, hän toteaa. Hän haluaa muistuttaa nuoria, että tavoitteita pitää olla. Ja nimenomaan urheilussa niitä tavoitteita löytyy. Matinollin valmennuksen alla pelkästään suomenmestaruuksia on voitettu noin kaksikymmentä, puhumattakaan muista kisoista sekä omista suorituksista. Tavoitteellisuus ja sisu ovat vieneet hänet pitkälle elämässä.
Tekijätiedot:
Teksti ja kuvat: Oskari Sukanen