Tunnetut luontokohteet keräävät vuosittain paljon kävijöitä. Metsähallitus ylläpitää kansallispuistoja ympäri Suomea. Suurimmat kansallispuistot löytyvät Pohjois-Suomesta. Pienemmät luonnonsuojelualueet keskittyvät Etelä-Suomen alueelle.
Pienet suojelualueet tarjoavat koostaan huolimatta suuria luontoelämyksiä. Yksi esimerkki tällaisesta alueesta on Korkeakosken luonnonsuojelualue. Pohjois-Savossa sijaitseva alue on kooltaan vain 35 hehtaaria. Alue on luonnoltaan rikas ja monipuolinen. Vesi rotkolaakson pohjalle kulkee Korkeakosken kautta, joka on Suomen korkein koski korkeuserolla mitattuna, 36,4 metriä.
Alue on hyvä esimerkki yksityisten ihmisten sinnikkäästä toiminnasta ainutlaatuisten luontokohteiden suojelemiseksi. Suomen vanhin luonnonsuojeluyhdistys Kuopion Luonnonystäväin yhdistys, pyrki suojelemaan aluetta jo 1800-luvun lopulla, vuokraamalla kosken ja maata sen ympäriltä. Talouskäyttö mm. patojen muodossa kuitenkin jatkui. Vuonna 1925 sama yhdistys pystyi ostamaan alueen yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Vuonna 1947 alue lopulta suojeltiin luonnonsuojelulailla. Suojeluksessa oleva alue laajeni entisestään 1997, kun suojellun alueen pinta-alaa laajennettiin Natura 2000 ohjelman myötä.
PODCAST - Pieni luonnonsuojelualue- Suuria ihmeitä
Kuinka Kaarinasta Heiskasesta tuli yhdistyksen jäsen? Mitä täytyy ottaa huomioon luonnonsuojelualueella liikkuessa? Mikä merkitys pienillä suojelualueilla on? Kuuntele painamalla tästä.
Mikä tekee Korkeakosken luonnonsuojelualueesta ainutlaatuisen? Millaisia lintuja alueella voi bongata? Millaisia eläimiä alueella liikkuu? Kuuntele tästä.
Millainen mahtaa olla alueen geologinen historia? Kuinka rotkolaakso on syntynyt? Kätkeekö alue sisäänsä harvinaisia mineraaleja tai muita salaisuuksia? Kysyimme asiaa Kuopion geologisen tutkimuskeskuksen asiantuntijalta geologi Perttu Mikkolalta. Haastattelu tehtiin etänä tuolloin voimassa olleiden koronaohjeiden vuoksi. Voit katsoa haastattelun tästä alta:
Lisätietoa Suomen geologisista kohteista ja piirteistä löytyy Hakku palvelusta. Keskustelu Suomen luonnon suojelusta käy kiivaana. Erilaisten näkemysten lisäksi keskustelua vaikeuttavat myös erilaiset tilastointitavat. Metsähallituksen tilastoista löytyvät kaikenlaiset luonnonsuojelualueet, niin metsät, vesistöt kuin suoalueetkin mukaan lukien. Alueiden kokoa mitataan neliökilometreissä Esimerkiksi kansallispuistoja on 10 146 neliökilometriä. Hehtaareina se on yli miljoona hehtaaria. Suomen maa - ja metsätalousministeriö taasen puhuu hehtaareista ja prosenteista. Korkeakosken luonnonsuojelualueella on keväällä liikuttava varoen, rotkon pohjalla ja poluilla on toukokuussa vielä lunta ja jäätä, liikkuminen tapahtuu varovasti:
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata on 20,3 miljoonaa hehtaaria. Suomen metsistä suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 2,9 miljoonaa hehtaaria, eli 12,9 prosenttia metsäpinta-alasta (metsä- ja kitumaan pinta-alasta). Suomessa metsät ovat pääosin yksityisessä omistuksessa ja ne sijaitsevat pääosin Keski-ja Etelä-Suomessa. Valtion omistamat metsät sijaitsevat Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa. Täysin hakkuiden ulkopuolelle suojeltuja metsiä on 2,5 miljoonaa hehtaaria eli 10,8 prosenttia metsä- ja kitumaan kokonaispinta-alasta. Suomen maa pinta-alasta metsää on tällä hetkellä 75%. Suomi on tällä hetkellä Euroopan metsäisin maa.
Suomen maa ja metsätalousministeriön mukaan Suomen metsät kasvavat vuosittain noin 103,5 miljoonaa kuutiometriä (VMI 13). Luonnonvarakeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2022 puuston vuotuinen kokonaispoistuma oli noin 89 miljoonaa kuutiota. Kuinka paljon metsiä voi olla talouskäytössä ja kuinka paljon olisi suojeltava, jotta käyttö olisi kestävällä pohjalle ja luonnonmonimuotoisuus ei olisi uhattuna - siitä päättäjien näkemykset vaihtelevat.
Oulun luonnonsuojelualueet: Vesialueet ja meren rannat: -Merenrannalla sijaitseva Letonniemi n. 44 ha. - Kempeleenlahti n. 82 ha ja vesialuetta 100 ha. Oulunsalossa sijaitseva Akionlahti 263 ha josta n. 3 ha kaupungin omistuksessa. Lisäksi alueisiin kuuluu Oulun kaupungin saaret ja luodot n. 24 ha ja vesialuetta n. 330 ha. Suot: Pilpasuo n. 367 ha josta n. 77 ha kaupungin omistuksessa. Räkäsuo 667 ha. Lammet: Harakkalampi n. 26 ha. Huutilampi n. 23 ha. Metsät: Isokangas ja Asmonkorpi, Sanginjoen ulkometsä n. 1100 ha. Lisätietoa alueista ja Oulun luonnonsuojeluyhdistyksestä. Kuva: Laavu Oulunsalon Aikionlahdessa. Suvi Rissanen.
Muita yksityisten tai valtion omistamia luonnonsuojelualueita Oulun kaupungin alueella on n. 150 hehtaaria. Suurin osa niistä sijaitsee Kiimingin lettoalueella ja Liminganlahden rantamilla. Suurin on Hirvisuon soidensuojelualue Ylikiimingissä. Ely keskuksen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla perustettiin vuonna 2021 uusia yksityisiä luonnonsuojelualueita yhteensä 68, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala oli noin 1440 hehtaaria. Saman suuntaisia uutisia voi nyt löytää joka puolelta Suomea. Valtion myöntämä tuki on kannustanut yhä useampia luonnonsuojeluun. Hehtaari määrät kasvavat vuosi vuodelta, kun omia maita halutaan antaa suojelualueiksi. Vuonna 1987 käyttöön otettu koskiensuojelulaki oli merkittävä vesialueiden suojelun kannalta. Sen ansiosta moni koski saa virrata edelleen vapaana. Aiemmin padottujen koskien osalta ennallistamishankkeet ovat nousseet julkiseen keskusteluun uudella tavalla viime vuosina, jo rakennettuja patoja halutaan purkaa. Suomessa valtio hallinnoi suurinta osaa vesialueista.
Suomen luonto näyttää erilaiselta eri puolella Suomea, niin geologian, kasvien, linnuston kuin eläintenkin osalta. Eri kasvillisuusvyöhykkeet luovat mielenkiintoisen ja moninaisen luonnon Hangosta Petsamoon. Lisätietoa koko Suomen kaikista retkeilykohteista: Suomen latu ja Luontoon sivuilta sekä suojelualueista Ympäristöministeriön sivuilta.
Toimittanut Suvi Rissanen, ellei toisin mainita.